Noniin, tosi paljon on aikaa vierähtänyt sitten viime kirjoituksen, en oikein voi muuta sanoa kuin että aika menee valitettavasti ihan kamalan nopeasti :(
Ei tässä sinänsä ihmeempiä ole tapahtunut, ei mitään dramaattista ainenkaan. Talvilomat on vietetty, yhtään mitään en (tarkoituksella) tehnyt. Loma oli tosi tylsä, halusinkin sen olevan niin, koska mulla heti loman jälkeen alkoi 6.vkon työharjoittelu päiväkodissa, 1-3v. taaperoiden kanssa ja pakko myöntää etten ollut siitä kovinkaan innoissani... Kaikki jotka mut tuntee, tietää sen ettei musta ja lapsista oikein voi samassa lauseessa puhua, en tunne mitään mielenkiintoa niitä kohtaan, mutta, mutta...
Kaikeksi yllätykseksi olenkin tykännyt olla siellä päiväkodissa!!! Joo ja pidän myös todella paljon niistä lapsista! Sanon jo heti tähän, että nyt siellä ruudun takana on ihan turha hyräillä mistään vauvakuumeesta, edelleenkään en mitään sellaista ole kokenut, tuskin koskaan koen ja vaikka kokisin, niin niitä lapsia ei minulle tule, mutta on ollut todella miellyttävää ja huojentavaa huomata, että pystyn nauttimaan lapsiseurasta ja noin nuorista vielä!
Mulla on nyt kolmas viikko harjoittelua takana ja samat kolme on jäljellä. Eka viikko meni vähän unessa ja sitä oikeastaan olin myös kirjaimellisesti, olin aina kotiin päästyäni niin väsynyt, etten jaksanut kuin maata ja suunnilleen ysiltä nukkumaan. Tulin myös heti ekan viikon jälkeen todella kipeäksi ja niitä tauteja poden vieläkin.
Muistan vain silloin eka viikolta että torstaina päiväkotiin mennessäni tajusin, että sinne onkin ihan mukava mennä.
Alussa ne siellä olevat rutiinit tuntui aika tylsältä, sama toistuu päivästä toiseen, mutta eipä sekään ole enää tuntunut muuta kuin normaalilta.
Olen aina ajatellut että olen tunne-elämältäni ehkä hieman poikkeava, ne lapset ei kiinnosta, en tykkää halailusta, kosketuksista tai liian lähelle tulemisesta, mutta tuolla olen kyllä löytänyt uuden, super- inhimillisen puolen itsestäni. Otan lapsen syliin heti jos lapsi yhtään sitä tuntuu kaipaavan, halaan heitä ja annan heidän jopa koskea minua naamaan (se jos mikä on suuri juttu)! =)
En tiedä, olen todella onnellinen että tuo kasvun tukeminen harjoitteluineen on pakollinen jakso, olen oppinut siitä niin paljon (ja oppinut vielä enemmän itsestäni). En ala edes väittämään että olisin varmaan parhain harjoittelija mitä siellä päiväkodissa on ollut, mutta itseni ylitin 1000 kertaisesti.
Huomenna pitäisi alkaa tekemään paperitöitä liittyen tuohon harjoitteluun. Ne on saatu kuulostamaan aika hankalalta, mutta en viitsi ottaa niistä mitään stressiä. Olen stressannut niitä ja koko tuota harjoittelua ihan tarpeeksi, että nyt on aika lopettaa se. Käyn aamulla juoksemassa ja aamupalan jälkeen korkkaan viinipullon ja alan hommiin. Hyvä siitä tulee, suhteellisen hyvä ainenkin...
Mitäpä muuta? Olen tosiaan 2.vkoa ollut kipeänä, juuri tein bodypumpin ekaa kertaa herran aikoihin, se oli tuskien taival, mutta nyt on pakko alkaa valmistautumaan kesän matkoja varten. Ekaan startataan heti kesäkuun alusta, joten ei tässä paljoa ole aikaa.
Muuta ihmeempää tässä nyt ei tällä erää ole, tärisee nuo kädetkin pumputtelun jäljiltä niin paljon, ettei kirjoittaminen tunnu oikein mieluisalta.
Mahtavaa pääsiäistä (vaikkakaan se ei sään puolesta nyt sitä kyllä ole) =)
Ei tässä sinänsä ihmeempiä ole tapahtunut, ei mitään dramaattista ainenkaan. Talvilomat on vietetty, yhtään mitään en (tarkoituksella) tehnyt. Loma oli tosi tylsä, halusinkin sen olevan niin, koska mulla heti loman jälkeen alkoi 6.vkon työharjoittelu päiväkodissa, 1-3v. taaperoiden kanssa ja pakko myöntää etten ollut siitä kovinkaan innoissani... Kaikki jotka mut tuntee, tietää sen ettei musta ja lapsista oikein voi samassa lauseessa puhua, en tunne mitään mielenkiintoa niitä kohtaan, mutta, mutta...
Kaikeksi yllätykseksi olenkin tykännyt olla siellä päiväkodissa!!! Joo ja pidän myös todella paljon niistä lapsista! Sanon jo heti tähän, että nyt siellä ruudun takana on ihan turha hyräillä mistään vauvakuumeesta, edelleenkään en mitään sellaista ole kokenut, tuskin koskaan koen ja vaikka kokisin, niin niitä lapsia ei minulle tule, mutta on ollut todella miellyttävää ja huojentavaa huomata, että pystyn nauttimaan lapsiseurasta ja noin nuorista vielä!
Mulla on nyt kolmas viikko harjoittelua takana ja samat kolme on jäljellä. Eka viikko meni vähän unessa ja sitä oikeastaan olin myös kirjaimellisesti, olin aina kotiin päästyäni niin väsynyt, etten jaksanut kuin maata ja suunnilleen ysiltä nukkumaan. Tulin myös heti ekan viikon jälkeen todella kipeäksi ja niitä tauteja poden vieläkin.
Muistan vain silloin eka viikolta että torstaina päiväkotiin mennessäni tajusin, että sinne onkin ihan mukava mennä.
Alussa ne siellä olevat rutiinit tuntui aika tylsältä, sama toistuu päivästä toiseen, mutta eipä sekään ole enää tuntunut muuta kuin normaalilta.
Olen aina ajatellut että olen tunne-elämältäni ehkä hieman poikkeava, ne lapset ei kiinnosta, en tykkää halailusta, kosketuksista tai liian lähelle tulemisesta, mutta tuolla olen kyllä löytänyt uuden, super- inhimillisen puolen itsestäni. Otan lapsen syliin heti jos lapsi yhtään sitä tuntuu kaipaavan, halaan heitä ja annan heidän jopa koskea minua naamaan (se jos mikä on suuri juttu)! =)
En tiedä, olen todella onnellinen että tuo kasvun tukeminen harjoitteluineen on pakollinen jakso, olen oppinut siitä niin paljon (ja oppinut vielä enemmän itsestäni). En ala edes väittämään että olisin varmaan parhain harjoittelija mitä siellä päiväkodissa on ollut, mutta itseni ylitin 1000 kertaisesti.
Huomenna pitäisi alkaa tekemään paperitöitä liittyen tuohon harjoitteluun. Ne on saatu kuulostamaan aika hankalalta, mutta en viitsi ottaa niistä mitään stressiä. Olen stressannut niitä ja koko tuota harjoittelua ihan tarpeeksi, että nyt on aika lopettaa se. Käyn aamulla juoksemassa ja aamupalan jälkeen korkkaan viinipullon ja alan hommiin. Hyvä siitä tulee, suhteellisen hyvä ainenkin...
Mitäpä muuta? Olen tosiaan 2.vkoa ollut kipeänä, juuri tein bodypumpin ekaa kertaa herran aikoihin, se oli tuskien taival, mutta nyt on pakko alkaa valmistautumaan kesän matkoja varten. Ekaan startataan heti kesäkuun alusta, joten ei tässä paljoa ole aikaa.
Muuta ihmeempää tässä nyt ei tällä erää ole, tärisee nuo kädetkin pumputtelun jäljiltä niin paljon, ettei kirjoittaminen tunnu oikein mieluisalta.
Mahtavaa pääsiäistä (vaikkakaan se ei sään puolesta nyt sitä kyllä ole) =)
