Tilannepäivityksiä

Noniin, tosi paljon on aikaa vierähtänyt sitten viime kirjoituksen, en oikein voi muuta sanoa kuin että aika menee valitettavasti ihan kamalan nopeasti :(
Ei tässä sinänsä ihmeempiä ole tapahtunut, ei mitään dramaattista ainenkaan. Talvilomat on vietetty, yhtään mitään en (tarkoituksella) tehnyt. Loma oli tosi tylsä, halusinkin sen olevan niin, koska mulla heti loman jälkeen alkoi 6.vkon työharjoittelu päiväkodissa, 1-3v. taaperoiden kanssa ja pakko myöntää etten ollut siitä kovinkaan innoissani... Kaikki jotka mut tuntee, tietää sen ettei musta ja lapsista oikein voi samassa lauseessa puhua, en tunne mitään mielenkiintoa niitä kohtaan, mutta, mutta...
Kaikeksi yllätykseksi olenkin tykännyt olla siellä päiväkodissa!!! Joo ja pidän myös todella paljon niistä lapsista! Sanon jo heti tähän, että nyt siellä ruudun takana on ihan turha hyräillä mistään vauvakuumeesta, edelleenkään en mitään sellaista ole kokenut, tuskin koskaan koen ja vaikka kokisin, niin niitä lapsia ei minulle tule, mutta on ollut todella miellyttävää ja huojentavaa huomata, että pystyn nauttimaan lapsiseurasta ja noin nuorista vielä!

Mulla on nyt kolmas viikko harjoittelua takana ja samat kolme on jäljellä. Eka viikko meni vähän unessa ja sitä oikeastaan olin myös kirjaimellisesti, olin aina kotiin päästyäni niin väsynyt, etten jaksanut kuin maata ja suunnilleen ysiltä nukkumaan. Tulin myös heti ekan viikon jälkeen todella kipeäksi ja niitä tauteja poden vieläkin.
Muistan vain silloin eka viikolta että torstaina päiväkotiin mennessäni tajusin, että sinne onkin ihan mukava mennä.
Alussa ne siellä olevat rutiinit tuntui aika tylsältä, sama toistuu päivästä toiseen, mutta eipä sekään ole enää tuntunut muuta kuin normaalilta.

Olen aina ajatellut että olen tunne-elämältäni ehkä hieman poikkeava, ne lapset ei kiinnosta, en tykkää halailusta, kosketuksista tai liian lähelle tulemisesta, mutta tuolla olen kyllä löytänyt uuden, super- inhimillisen puolen itsestäni. Otan lapsen syliin heti jos lapsi yhtään sitä tuntuu kaipaavan, halaan heitä ja annan heidän jopa koskea minua naamaan (se jos mikä on suuri juttu)! =)

En tiedä, olen todella onnellinen että tuo kasvun tukeminen harjoitteluineen on pakollinen jakso, olen oppinut siitä niin paljon (ja oppinut vielä enemmän itsestäni). En ala edes väittämään että olisin varmaan parhain harjoittelija mitä siellä päiväkodissa on ollut, mutta itseni ylitin 1000 kertaisesti.

Huomenna pitäisi alkaa tekemään paperitöitä liittyen tuohon harjoitteluun. Ne on saatu kuulostamaan aika hankalalta, mutta en viitsi ottaa niistä mitään stressiä. Olen stressannut niitä ja koko tuota harjoittelua ihan tarpeeksi, että nyt on aika lopettaa se. Käyn aamulla juoksemassa ja aamupalan jälkeen korkkaan viinipullon ja alan hommiin. Hyvä siitä tulee, suhteellisen hyvä ainenkin...

Mitäpä muuta? Olen tosiaan 2.vkoa ollut kipeänä, juuri tein bodypumpin ekaa kertaa herran aikoihin, se oli tuskien taival, mutta nyt on pakko alkaa valmistautumaan kesän matkoja varten. Ekaan startataan heti kesäkuun alusta, joten ei tässä paljoa ole aikaa.

Muuta ihmeempää tässä nyt ei tällä erää ole, tärisee nuo kädetkin pumputtelun jäljiltä niin paljon, ettei kirjoittaminen tunnu oikein mieluisalta.

Mahtavaa pääsiäistä (vaikkakaan se ei sään puolesta nyt sitä kyllä ole) =)

Päivittelyä

Viime kerran kirjoitteluista on taas aikaa, mutta ei mulle ole oikein edes tapahtunut mitään ihmeellisyyksiä ja olin aika kipeänäkin tuossa viikonpäivät, niin ei ole kyllä ollut edes energiaa :(
Mitä mulle sitten kuuluu? Ei oikeastaan mitään ihmeellisempää, elämä on ihanan tasaista koulun ja vapaa-ajan suhteen. Mä vaan yksinkertaisesti olen niin onnellinen kun saan opiskella ja päivillä on merkitys. Vaikka olin tuossa kipeänä ja normaalioloissa olisin todellakin ollut saikulla, mutta nyt koska kynnelle kykenin niin kyllä vaan sinne kouluun menin. Nuo kurssit menee niin vauhdilla ohi, ettei vaan oikein senkään takia uskalla olla pois, ellei kuumetta ole miljoona ja tartuntavaara suuri.

Tosi väsynyt kyllä olin viimeviikon ja viikonlopun, en ikinä oikein nuku päikkäreitä, mutta vkonloppuna nukuin kumpanakin päivänä! Mitään ihmeellistä ei tullut tehtyä vkonloppunakaan, mutta nykyisin nekin tuntuu ihan viikonlopuilta. On se kumma miten suuri psykologinen vaikutus sillä on, että oikeasti on järkevää tekemistä.

Nyt tässä kun on taas palattu terveiden kirjoihin (ja ennen sitäkin), niin on mun liikuntakausi startannut, nyt on taas fiilis että jaksaa. Juokseminenhan on mulle kovin rakas harrastus ja nyt tuohon alkukesään asti olisi tarkoitus juosta 100km/kk. Tuo nyt on vielä hyvinkin tavoitettavissa. Kun kesää kohti mennään, niin määrä saa nousta 200km/kk. Myös bodypump saa olla taas osa mun elämää, mutta siihen en kuole, vaikka sitä en tekisikään kuin sen pari kertaa viikkoon. Nyt kun tässä tulevaisuuden suunnitelmat on hyvällä mallilla, niin ei enää ole mitään tekosyytä siihen, etten "ehtisi"saamaan persuusta kuntoon.. Kiva saada kroppa taas kuosiin ja sitten on kaikin puolin mukava olla.

Mitäs muuta, ostolakko on mennyt tavallaan ihan kivasti... Onhan tässä pienen pieniä hairahduksia tullut, mutta ei nyt mitään maata kaatavaa kuitenkaan. Tosin tämän suhteen pitää olla enemmän itsekuria ja keskittää nyt se ostoenergia siihen liikkumiseen ja opiskeluun. Ehkä opiskelu on vielä parempi kohde sille energialle, kun mulla on hirmuinen himo saada hyviä arvosteluja.
Meillä alkaa aika pian ensimmäinen työharjoittelu ja olen ehkä vähän turhankin korkeat tavoitteet itselleni asettanut. Tiedän että se on typerää, mutta sellainen se mun luonne valitettavasti on.
Tänään kerroin mun liikuntatavotteista yhdelle mun koulukaverille ja hän totesi että "asetat itsellesi tosi korkeita tavotteita". Se on kyllä totta ja huono juttu, koska petyn aina tietenkin tosi paljon jos ne ei toteudu, olisi mahtavaa osata ottaa vähän rennommin.

Muutenkin on tullut pohdittua koulun myötä paljon omaa itseä, olisi ihan hirveän paljon muutettavaa, mutta kyllä se vaan on vaikeaa. Tiedostan luonteessani paljon asioita mitä voisi jättää kokonaan pois, tai parantaa, mutta miten? Kysyin tänään tuota opettajaltakin ja hän oli sitä mieltä että jo se että tunnistaa ne ongelmansa on iso juttu. Hyvä niin, mutta miten se muutos tapahtuu?

Paljon kaikkea mietittävää ja pohdittavaa on tullut tuon koulun myötä, mutta koen sen tosi hyvänä asiana, itsetutkiskelu tekee hyvää, vaikka sillä ei vaikutusta mihinkään olisikaan.

Se on tietenkin vielä, että moneen mahtavaan ihmiseen ja persoonaan olen päässyt tutustumaan tuon koulun myötä, meillä on aivan mahtava ryhmä ja kerrankin on niin, että ryhmätöitäkin on ilo tehdä, oli siinä ryhmässä keitä vaan.


Aika kouluaiheinen postaus oli nyt, mutta eihän mulla elämässä nyt muuta olekaan ;)



















Ainiin, kävinhän mä yhtenä päivänä jopa kampaajalla, mutta tukasta tuli kyllä aika huono. Pitää sen kanssa nyt elää jonkun aikaa :/

Lomaa ja koulua

Noniin, täällä taas. Taukoon on ollut kerrankin hyvä syy ja se on tietenkin mun matka auringon luo.
Olin siis mun äidin ja siskon kanssa Puerto de la Cruzissa. En ole mikään kovin kokenut kanarian matkaaja, viimeksi olen ollut siellä yläasteella ja vuosien myötä on tullut sellainen pieni (=valtava) epäluulo kyseistä matkakohdetta kohtaan, mutta tuo olikin todellinen positiivinen yllättäjä! Se oli ihan mahdottoman kaunis, vehreä ja todella lämmin kohde!
Olen paljon tehnyt rantaloma-matkoja, mutta väitän nyt näillä tiedoilla mitä mulla on, että tuo oli ehdottomasti kaunein ja varmasti myös parhain rantaloma-paikka missä olen ollut.

Ensinäkin siellä oli todella lämmintä, yli +26 astetta jokaisena päivänä, siellä oli todella kaunista, siellä ei ollut hyttysiä, tai yhtään mitään muitakaan hyönteisiä tai ällötyksiä, siellä oli todella rauhallista, siellä ei ollut pakko-kaupustelijoita (sai kulkea rauhassa niin kaupoissa kuin kaduilla) ja siellä oli vaikka mitä muuta mahtavaa ja mieltä lämmittävää, mitä en nyt juuri muista mainita. Ainiin, tärkein meinasi unohtua: HINNAT!
Suomeen verrattuna siellä on aika edullista, etenkin merkkikosmetiikka!




















Myös meidän hotelli oli todella mieluisa, se oli ihan siellä korkealla kallion päällä, siellä oli tenniskentät, minigolf-radat, sauna porealtaineen ja tietenkin allasalue, missä tuli suurin osa ajasta oltua.
Meillä oli all inclusive otettuna sinne, ihan jo pelkästään helppouden takia, inhoan lomalla ruuan miettimistä ja ravintoloiden pohtimista ja tuo olikin ihan unelmaratkaisu siihen ongelmaan. Ruuat oli hyviä ja nälkää ei todellakaan tarvinnut nähdä.

Tässä vielä näkymä meidän hotellin parvekkeelta. Mulla on tosi vähän nyt kuvia, kaikki nämä on kännykällä otettuja, kameraa en ole vielä jaksanut lähteä purkamaan.

Loma oli todella onnistunut, paljon pidempää siellä olisi voinut ja olisi kyllä pitänytkin olla ja tuntui aika pahalta palata tänne jäätävyyteen, mutta on tässä ollut jotain hyvääkin, KOULU!
Voi että miten olen tykännyt olla siellä!!! Näin se vaan on, oon ollut todella innoissani ja motivaatio on huipussaan, aiheet on mielenkiintoisia ja jopa matikkaa olen (kiitos hyvän opettajan) pusertanut innoissani enemmän mitä tarvitsisikaan.
Mähän aloitin sen koulun pari päivää muiden jälkeen matkan takia, mutta tosi hyvin olen päässyt porukkaan mukaan ja kaikki vaikuttaa todella miellyttäviltä ihmisiltä.
Opettajat on todella hyviä ja heillä on sellainen tapa opettaa mikä pitää mielenkiinnon yllä.
En olisi ikinä voinut uskoa että tuntisin joskus näin opiskelua kohtaan, mutta olen totta tosiaan onnellinen opiskelija!
Tietenkin asenteessa on tapahtunut täyskäännös sitten teinivuosien, esim. Nyt kun tultiin takaisin Suomeen su-yönä, en ikielämässä ennen olisi mennyt kouluun niin onnettomilla unilla ja noin kylmässä säässä, mutta nyt ei käynyt edes mielessä ettenkö menisi.
En vaan voi sanoin kuvailla kuinka onnellinen olen juuri tästä elämäntilanteesta, voin opiskella kiinnostavaa alaa hyvässä porukassa ja hyvässä opissa, vailla huolia ja murheita. En keksi tähän hätään parempaa, ehkä joku muutaman kymmenen miljoonan lottovoitto voisi päihittää tämän :)

Meidän keittiönpöytä näyttää nykyisin tältä, pitäis keksiä jotain järkevämpää tilaa opiskella...

Tänään kävi vielä niin kivasti kun tulin koulusta kotiin, oli kamala nälkä ja päätin kokeilla yhdestä paikasta ( Veijon kokkitykki tammelantorilla) että saisiko sieltä ruokaa mukaan, sai ja se ruoka oli ihan tappavan hyvää!!! Palvelukin oli todella hyvää, eli en voi kuin suositella, käykää tamperelaiset Veijon kokkitykkiä kokeilemassa, varmasti tykkäätte :)

Eipä tässä tällä erää muuta, kamalasti väsyttää matkan jäljiltä ja selkä ja niskat on ihan kamalan kipeet, mutta mikäpä tässä on ollessa kun mieli on muuten iloinen ;)

Vuoden alku

Tämä vuosi on lähtenyt tosi kivalla lailla liikkeelle. Vuosi vaihdettiin kotona, ilman mitään sen kummempia hössötyksiä. Tilda pärjäsi rakettien paukuttelun ajan yllättävän hyvin, paremmin kuin mun entiset koirat. Pelkään myös itse raketteja (siis humalaisten "siviilien" räjäyttäminä), enkä kauhean suurta tarvetta tunne täällä Suomessa lähteä sitä vuoden vaihtumista mihinkään juhlimaan, oikeastaan koko ajatus on mulle aika vastenmielinen...

Lauantai aamuna oli Tildan mätsäri, harjoitellaan kevään näyttelyjä varten. Siellä tulikin oikein jymy-yllätys ja Tilda oli oman ryhmänsä paras ja pääsi Best in-kehään!!! Se tosiaan oli yllätys kun toi oli Tildan toinen esiintyminen ja sitä ei ole harjoitettu millään lailla ja huomasi kyllä että suurin osa, ellei kaikki muut, Tildan kilpakumppaneista oli tosi paljon kokeneempia. Olen ihan sanoinkuvaamattoman ylpeä mun pienestä tähtösestä :)

Illalla käytiin leffassa katsomassa Macbeth, joka oli mielenkiintoinen ja erikoinen leffa, MUTTA, niin oli erikoista osa leffayleisöstäkin. Oli taas niin satumainen tuuri, että saatiin taaksemme sellainen isompi lössi nuorehkoa väkeä. Ei siinä mitään että he olivat aika äänekkäitä ja ärsyttäviä, mutta mun takana oleva nuori sankari keksi ottaa kengät pois jalasta ja laittaa ne haisevat jalkansa mun vieressä olevan penkin siihen niskojen paikalle, siis niin että ne helvetin ällöttävät, haisevat jalat oli siinä mun naaman vieressä!!!! Mä olin aivan järkyttynyt, siis oikeasti järkyttynyt että kukaan voi olla niin sika! Satun vielä inhoamaan muiden ihmisten jalkoja, niin olin oikeasti niin järkyttynyt siinä, etten pystynyt edes sanomaan sille juntille mitään! Puistattaa vieläkin se tilanne!

Muutenkin tuntemattomien ihmisten töykeys on mietityttänyt paljon viimeaikoina, musta on huolestuttavaa kuinka ihmiset on niin inhottavia toisilleen. Joulun aikana törmäsin niin sekopäiseen pariskuntaan etten ole eläessäni törmännyt. Sitä kohtaamista ei pysty näin kirjoittamalla valitettavasti kertomaan, se oli niin omaa luokkaansa, mutta kaikki lähti siitä, kun satuin ohittamaan yhden minua hitaamman pariskunnan ja se ei taas heille sopinut ja sain kuulla miten voin vetää vitun päähäni (!!!!!????) ja tulipa rouva niin likelle nyrkit pystyssä, että varauduin jo ihan oikeasti tappeluun... Se oli hullua, ei voi muuta sanoa.
Äsken sitten taas kun olin Tildan kanssa ulkona ja jokainen jolla vähänkään on ajatuskykyä voi arvata että nämä pakkaset ja chihu ei ole paras yhdistelmä ulkoilun kannalta. No, sain houkuteltua Tildan tekemään kakan yhdelle ruohopläntille, mutta se ei taas eräälle herrasmiehelle tahtonut sopia, hän koki sen ruohopläntin kadun varressa omaksi pihakseen. Ei auttanut vaikka kuinka ystävällisesti kerroin näistä pakkasista ja koiran pärjäämisestä, ei se että Tilda tekee pienen pieniä papanoita, jotka tietenkin korjaan pois, ettei siitä tapauksesta jää jälkeäkään, mikään ei auttanut.
Ihmisten on pakko voida tosi huonosti, ei noita purkauksia muu selitä!

Tämä kylmyys on ollut kyllä aika liikaa itsellenikin, palelen ihan jatkuvasti sisällä, yöllä, päivällä, joka hetki. Melkein jopa ulkona on parempi, silloin on niin mielettömästi päällä ja liikkeessä, että ehkä siellä on lämpöisempi olla, mutta toisaalta ei sielläkään loputtomiin keksi tekemistä.

 Niin joo ja sunnuntainahan oli vielä se baletti, Joutsenlampi. Voi että se oli kaunista katsottavaa ja ihanaa vaihtelua muuten niin tylsiin sunnuntai-iltoihin. Ja voi miten oli mukava päästä myös laittautumaan, miettimään vaatteita ja koruja, aivan ihanaa hommaa. Baletista kyllä nautin niin paljon ettei ole tottakaan, se on niin rentouttavaa.

Tälle viikolle sain työkeikan jonka parissa on mennyt aika ihan kivasti, sitten on ollut tapaamisia ja sunnuntai aamuyöstä onkin lähtö lämpöiseen, luojan kiitos!
Tiistaina sain varmuuden siitä että saan opiskella ansiosidonnaisella. Se oli tosi iso helpotus! Kerrankin saan ja pitää keskittyä pelkkään opiskeluun, ei tarvitse miettiä toimeentuloa siinä ohella.
Saan jopa näin opiskellessa vähän enemmän rahaa, se oli aikamoinen yllätys, tietenkin iloisessa mielessä.

Asiat on aika mukavasti lähtenyt etenemään, oon aika luottavainen tulevaisuuden suhteen, on jotenkin erilailla mukava olla kuin koskaan aiemmin. Itseasiassa on niin hyvä olla, että edes nuo raivoavat tuntemattomat eivät ole saaneet mua provosoitua yhtään mitenkään, oon ollut tyyni kuin viilipytty ja se on erikoista, sen voi todistaa kaikki ne jotka mut tuntee =)

Ei tälläkertaa enempää, sormilla on niin kylmä että ei pysty enempää näpyttelemään, palataan :)