Lomaa ja koulua

Noniin, täällä taas. Taukoon on ollut kerrankin hyvä syy ja se on tietenkin mun matka auringon luo.
Olin siis mun äidin ja siskon kanssa Puerto de la Cruzissa. En ole mikään kovin kokenut kanarian matkaaja, viimeksi olen ollut siellä yläasteella ja vuosien myötä on tullut sellainen pieni (=valtava) epäluulo kyseistä matkakohdetta kohtaan, mutta tuo olikin todellinen positiivinen yllättäjä! Se oli ihan mahdottoman kaunis, vehreä ja todella lämmin kohde!
Olen paljon tehnyt rantaloma-matkoja, mutta väitän nyt näillä tiedoilla mitä mulla on, että tuo oli ehdottomasti kaunein ja varmasti myös parhain rantaloma-paikka missä olen ollut.

Ensinäkin siellä oli todella lämmintä, yli +26 astetta jokaisena päivänä, siellä oli todella kaunista, siellä ei ollut hyttysiä, tai yhtään mitään muitakaan hyönteisiä tai ällötyksiä, siellä oli todella rauhallista, siellä ei ollut pakko-kaupustelijoita (sai kulkea rauhassa niin kaupoissa kuin kaduilla) ja siellä oli vaikka mitä muuta mahtavaa ja mieltä lämmittävää, mitä en nyt juuri muista mainita. Ainiin, tärkein meinasi unohtua: HINNAT!
Suomeen verrattuna siellä on aika edullista, etenkin merkkikosmetiikka!




















Myös meidän hotelli oli todella mieluisa, se oli ihan siellä korkealla kallion päällä, siellä oli tenniskentät, minigolf-radat, sauna porealtaineen ja tietenkin allasalue, missä tuli suurin osa ajasta oltua.
Meillä oli all inclusive otettuna sinne, ihan jo pelkästään helppouden takia, inhoan lomalla ruuan miettimistä ja ravintoloiden pohtimista ja tuo olikin ihan unelmaratkaisu siihen ongelmaan. Ruuat oli hyviä ja nälkää ei todellakaan tarvinnut nähdä.

Tässä vielä näkymä meidän hotellin parvekkeelta. Mulla on tosi vähän nyt kuvia, kaikki nämä on kännykällä otettuja, kameraa en ole vielä jaksanut lähteä purkamaan.

Loma oli todella onnistunut, paljon pidempää siellä olisi voinut ja olisi kyllä pitänytkin olla ja tuntui aika pahalta palata tänne jäätävyyteen, mutta on tässä ollut jotain hyvääkin, KOULU!
Voi että miten olen tykännyt olla siellä!!! Näin se vaan on, oon ollut todella innoissani ja motivaatio on huipussaan, aiheet on mielenkiintoisia ja jopa matikkaa olen (kiitos hyvän opettajan) pusertanut innoissani enemmän mitä tarvitsisikaan.
Mähän aloitin sen koulun pari päivää muiden jälkeen matkan takia, mutta tosi hyvin olen päässyt porukkaan mukaan ja kaikki vaikuttaa todella miellyttäviltä ihmisiltä.
Opettajat on todella hyviä ja heillä on sellainen tapa opettaa mikä pitää mielenkiinnon yllä.
En olisi ikinä voinut uskoa että tuntisin joskus näin opiskelua kohtaan, mutta olen totta tosiaan onnellinen opiskelija!
Tietenkin asenteessa on tapahtunut täyskäännös sitten teinivuosien, esim. Nyt kun tultiin takaisin Suomeen su-yönä, en ikielämässä ennen olisi mennyt kouluun niin onnettomilla unilla ja noin kylmässä säässä, mutta nyt ei käynyt edes mielessä ettenkö menisi.
En vaan voi sanoin kuvailla kuinka onnellinen olen juuri tästä elämäntilanteesta, voin opiskella kiinnostavaa alaa hyvässä porukassa ja hyvässä opissa, vailla huolia ja murheita. En keksi tähän hätään parempaa, ehkä joku muutaman kymmenen miljoonan lottovoitto voisi päihittää tämän :)

Meidän keittiönpöytä näyttää nykyisin tältä, pitäis keksiä jotain järkevämpää tilaa opiskella...

Tänään kävi vielä niin kivasti kun tulin koulusta kotiin, oli kamala nälkä ja päätin kokeilla yhdestä paikasta ( Veijon kokkitykki tammelantorilla) että saisiko sieltä ruokaa mukaan, sai ja se ruoka oli ihan tappavan hyvää!!! Palvelukin oli todella hyvää, eli en voi kuin suositella, käykää tamperelaiset Veijon kokkitykkiä kokeilemassa, varmasti tykkäätte :)

Eipä tässä tällä erää muuta, kamalasti väsyttää matkan jäljiltä ja selkä ja niskat on ihan kamalan kipeet, mutta mikäpä tässä on ollessa kun mieli on muuten iloinen ;)

Vuoden alku

Tämä vuosi on lähtenyt tosi kivalla lailla liikkeelle. Vuosi vaihdettiin kotona, ilman mitään sen kummempia hössötyksiä. Tilda pärjäsi rakettien paukuttelun ajan yllättävän hyvin, paremmin kuin mun entiset koirat. Pelkään myös itse raketteja (siis humalaisten "siviilien" räjäyttäminä), enkä kauhean suurta tarvetta tunne täällä Suomessa lähteä sitä vuoden vaihtumista mihinkään juhlimaan, oikeastaan koko ajatus on mulle aika vastenmielinen...

Lauantai aamuna oli Tildan mätsäri, harjoitellaan kevään näyttelyjä varten. Siellä tulikin oikein jymy-yllätys ja Tilda oli oman ryhmänsä paras ja pääsi Best in-kehään!!! Se tosiaan oli yllätys kun toi oli Tildan toinen esiintyminen ja sitä ei ole harjoitettu millään lailla ja huomasi kyllä että suurin osa, ellei kaikki muut, Tildan kilpakumppaneista oli tosi paljon kokeneempia. Olen ihan sanoinkuvaamattoman ylpeä mun pienestä tähtösestä :)

Illalla käytiin leffassa katsomassa Macbeth, joka oli mielenkiintoinen ja erikoinen leffa, MUTTA, niin oli erikoista osa leffayleisöstäkin. Oli taas niin satumainen tuuri, että saatiin taaksemme sellainen isompi lössi nuorehkoa väkeä. Ei siinä mitään että he olivat aika äänekkäitä ja ärsyttäviä, mutta mun takana oleva nuori sankari keksi ottaa kengät pois jalasta ja laittaa ne haisevat jalkansa mun vieressä olevan penkin siihen niskojen paikalle, siis niin että ne helvetin ällöttävät, haisevat jalat oli siinä mun naaman vieressä!!!! Mä olin aivan järkyttynyt, siis oikeasti järkyttynyt että kukaan voi olla niin sika! Satun vielä inhoamaan muiden ihmisten jalkoja, niin olin oikeasti niin järkyttynyt siinä, etten pystynyt edes sanomaan sille juntille mitään! Puistattaa vieläkin se tilanne!

Muutenkin tuntemattomien ihmisten töykeys on mietityttänyt paljon viimeaikoina, musta on huolestuttavaa kuinka ihmiset on niin inhottavia toisilleen. Joulun aikana törmäsin niin sekopäiseen pariskuntaan etten ole eläessäni törmännyt. Sitä kohtaamista ei pysty näin kirjoittamalla valitettavasti kertomaan, se oli niin omaa luokkaansa, mutta kaikki lähti siitä, kun satuin ohittamaan yhden minua hitaamman pariskunnan ja se ei taas heille sopinut ja sain kuulla miten voin vetää vitun päähäni (!!!!!????) ja tulipa rouva niin likelle nyrkit pystyssä, että varauduin jo ihan oikeasti tappeluun... Se oli hullua, ei voi muuta sanoa.
Äsken sitten taas kun olin Tildan kanssa ulkona ja jokainen jolla vähänkään on ajatuskykyä voi arvata että nämä pakkaset ja chihu ei ole paras yhdistelmä ulkoilun kannalta. No, sain houkuteltua Tildan tekemään kakan yhdelle ruohopläntille, mutta se ei taas eräälle herrasmiehelle tahtonut sopia, hän koki sen ruohopläntin kadun varressa omaksi pihakseen. Ei auttanut vaikka kuinka ystävällisesti kerroin näistä pakkasista ja koiran pärjäämisestä, ei se että Tilda tekee pienen pieniä papanoita, jotka tietenkin korjaan pois, ettei siitä tapauksesta jää jälkeäkään, mikään ei auttanut.
Ihmisten on pakko voida tosi huonosti, ei noita purkauksia muu selitä!

Tämä kylmyys on ollut kyllä aika liikaa itsellenikin, palelen ihan jatkuvasti sisällä, yöllä, päivällä, joka hetki. Melkein jopa ulkona on parempi, silloin on niin mielettömästi päällä ja liikkeessä, että ehkä siellä on lämpöisempi olla, mutta toisaalta ei sielläkään loputtomiin keksi tekemistä.

 Niin joo ja sunnuntainahan oli vielä se baletti, Joutsenlampi. Voi että se oli kaunista katsottavaa ja ihanaa vaihtelua muuten niin tylsiin sunnuntai-iltoihin. Ja voi miten oli mukava päästä myös laittautumaan, miettimään vaatteita ja koruja, aivan ihanaa hommaa. Baletista kyllä nautin niin paljon ettei ole tottakaan, se on niin rentouttavaa.

Tälle viikolle sain työkeikan jonka parissa on mennyt aika ihan kivasti, sitten on ollut tapaamisia ja sunnuntai aamuyöstä onkin lähtö lämpöiseen, luojan kiitos!
Tiistaina sain varmuuden siitä että saan opiskella ansiosidonnaisella. Se oli tosi iso helpotus! Kerrankin saan ja pitää keskittyä pelkkään opiskeluun, ei tarvitse miettiä toimeentuloa siinä ohella.
Saan jopa näin opiskellessa vähän enemmän rahaa, se oli aikamoinen yllätys, tietenkin iloisessa mielessä.

Asiat on aika mukavasti lähtenyt etenemään, oon aika luottavainen tulevaisuuden suhteen, on jotenkin erilailla mukava olla kuin koskaan aiemmin. Itseasiassa on niin hyvä olla, että edes nuo raivoavat tuntemattomat eivät ole saaneet mua provosoitua yhtään mitenkään, oon ollut tyyni kuin viilipytty ja se on erikoista, sen voi todistaa kaikki ne jotka mut tuntee =)

Ei tälläkertaa enempää, sormilla on niin kylmä että ei pysty enempää näpyttelemään, palataan :)