Tilannepäivityksiä

Noniin, tosi paljon on aikaa vierähtänyt sitten viime kirjoituksen, en oikein voi muuta sanoa kuin että aika menee valitettavasti ihan kamalan nopeasti :(
Ei tässä sinänsä ihmeempiä ole tapahtunut, ei mitään dramaattista ainenkaan. Talvilomat on vietetty, yhtään mitään en (tarkoituksella) tehnyt. Loma oli tosi tylsä, halusinkin sen olevan niin, koska mulla heti loman jälkeen alkoi 6.vkon työharjoittelu päiväkodissa, 1-3v. taaperoiden kanssa ja pakko myöntää etten ollut siitä kovinkaan innoissani... Kaikki jotka mut tuntee, tietää sen ettei musta ja lapsista oikein voi samassa lauseessa puhua, en tunne mitään mielenkiintoa niitä kohtaan, mutta, mutta...
Kaikeksi yllätykseksi olenkin tykännyt olla siellä päiväkodissa!!! Joo ja pidän myös todella paljon niistä lapsista! Sanon jo heti tähän, että nyt siellä ruudun takana on ihan turha hyräillä mistään vauvakuumeesta, edelleenkään en mitään sellaista ole kokenut, tuskin koskaan koen ja vaikka kokisin, niin niitä lapsia ei minulle tule, mutta on ollut todella miellyttävää ja huojentavaa huomata, että pystyn nauttimaan lapsiseurasta ja noin nuorista vielä!

Mulla on nyt kolmas viikko harjoittelua takana ja samat kolme on jäljellä. Eka viikko meni vähän unessa ja sitä oikeastaan olin myös kirjaimellisesti, olin aina kotiin päästyäni niin väsynyt, etten jaksanut kuin maata ja suunnilleen ysiltä nukkumaan. Tulin myös heti ekan viikon jälkeen todella kipeäksi ja niitä tauteja poden vieläkin.
Muistan vain silloin eka viikolta että torstaina päiväkotiin mennessäni tajusin, että sinne onkin ihan mukava mennä.
Alussa ne siellä olevat rutiinit tuntui aika tylsältä, sama toistuu päivästä toiseen, mutta eipä sekään ole enää tuntunut muuta kuin normaalilta.

Olen aina ajatellut että olen tunne-elämältäni ehkä hieman poikkeava, ne lapset ei kiinnosta, en tykkää halailusta, kosketuksista tai liian lähelle tulemisesta, mutta tuolla olen kyllä löytänyt uuden, super- inhimillisen puolen itsestäni. Otan lapsen syliin heti jos lapsi yhtään sitä tuntuu kaipaavan, halaan heitä ja annan heidän jopa koskea minua naamaan (se jos mikä on suuri juttu)! =)

En tiedä, olen todella onnellinen että tuo kasvun tukeminen harjoitteluineen on pakollinen jakso, olen oppinut siitä niin paljon (ja oppinut vielä enemmän itsestäni). En ala edes väittämään että olisin varmaan parhain harjoittelija mitä siellä päiväkodissa on ollut, mutta itseni ylitin 1000 kertaisesti.

Huomenna pitäisi alkaa tekemään paperitöitä liittyen tuohon harjoitteluun. Ne on saatu kuulostamaan aika hankalalta, mutta en viitsi ottaa niistä mitään stressiä. Olen stressannut niitä ja koko tuota harjoittelua ihan tarpeeksi, että nyt on aika lopettaa se. Käyn aamulla juoksemassa ja aamupalan jälkeen korkkaan viinipullon ja alan hommiin. Hyvä siitä tulee, suhteellisen hyvä ainenkin...

Mitäpä muuta? Olen tosiaan 2.vkoa ollut kipeänä, juuri tein bodypumpin ekaa kertaa herran aikoihin, se oli tuskien taival, mutta nyt on pakko alkaa valmistautumaan kesän matkoja varten. Ekaan startataan heti kesäkuun alusta, joten ei tässä paljoa ole aikaa.

Muuta ihmeempää tässä nyt ei tällä erää ole, tärisee nuo kädetkin pumputtelun jäljiltä niin paljon, ettei kirjoittaminen tunnu oikein mieluisalta.

Mahtavaa pääsiäistä (vaikkakaan se ei sään puolesta nyt sitä kyllä ole) =)

Päivittelyä

Viime kerran kirjoitteluista on taas aikaa, mutta ei mulle ole oikein edes tapahtunut mitään ihmeellisyyksiä ja olin aika kipeänäkin tuossa viikonpäivät, niin ei ole kyllä ollut edes energiaa :(
Mitä mulle sitten kuuluu? Ei oikeastaan mitään ihmeellisempää, elämä on ihanan tasaista koulun ja vapaa-ajan suhteen. Mä vaan yksinkertaisesti olen niin onnellinen kun saan opiskella ja päivillä on merkitys. Vaikka olin tuossa kipeänä ja normaalioloissa olisin todellakin ollut saikulla, mutta nyt koska kynnelle kykenin niin kyllä vaan sinne kouluun menin. Nuo kurssit menee niin vauhdilla ohi, ettei vaan oikein senkään takia uskalla olla pois, ellei kuumetta ole miljoona ja tartuntavaara suuri.

Tosi väsynyt kyllä olin viimeviikon ja viikonlopun, en ikinä oikein nuku päikkäreitä, mutta vkonloppuna nukuin kumpanakin päivänä! Mitään ihmeellistä ei tullut tehtyä vkonloppunakaan, mutta nykyisin nekin tuntuu ihan viikonlopuilta. On se kumma miten suuri psykologinen vaikutus sillä on, että oikeasti on järkevää tekemistä.

Nyt tässä kun on taas palattu terveiden kirjoihin (ja ennen sitäkin), niin on mun liikuntakausi startannut, nyt on taas fiilis että jaksaa. Juokseminenhan on mulle kovin rakas harrastus ja nyt tuohon alkukesään asti olisi tarkoitus juosta 100km/kk. Tuo nyt on vielä hyvinkin tavoitettavissa. Kun kesää kohti mennään, niin määrä saa nousta 200km/kk. Myös bodypump saa olla taas osa mun elämää, mutta siihen en kuole, vaikka sitä en tekisikään kuin sen pari kertaa viikkoon. Nyt kun tässä tulevaisuuden suunnitelmat on hyvällä mallilla, niin ei enää ole mitään tekosyytä siihen, etten "ehtisi"saamaan persuusta kuntoon.. Kiva saada kroppa taas kuosiin ja sitten on kaikin puolin mukava olla.

Mitäs muuta, ostolakko on mennyt tavallaan ihan kivasti... Onhan tässä pienen pieniä hairahduksia tullut, mutta ei nyt mitään maata kaatavaa kuitenkaan. Tosin tämän suhteen pitää olla enemmän itsekuria ja keskittää nyt se ostoenergia siihen liikkumiseen ja opiskeluun. Ehkä opiskelu on vielä parempi kohde sille energialle, kun mulla on hirmuinen himo saada hyviä arvosteluja.
Meillä alkaa aika pian ensimmäinen työharjoittelu ja olen ehkä vähän turhankin korkeat tavoitteet itselleni asettanut. Tiedän että se on typerää, mutta sellainen se mun luonne valitettavasti on.
Tänään kerroin mun liikuntatavotteista yhdelle mun koulukaverille ja hän totesi että "asetat itsellesi tosi korkeita tavotteita". Se on kyllä totta ja huono juttu, koska petyn aina tietenkin tosi paljon jos ne ei toteudu, olisi mahtavaa osata ottaa vähän rennommin.

Muutenkin on tullut pohdittua koulun myötä paljon omaa itseä, olisi ihan hirveän paljon muutettavaa, mutta kyllä se vaan on vaikeaa. Tiedostan luonteessani paljon asioita mitä voisi jättää kokonaan pois, tai parantaa, mutta miten? Kysyin tänään tuota opettajaltakin ja hän oli sitä mieltä että jo se että tunnistaa ne ongelmansa on iso juttu. Hyvä niin, mutta miten se muutos tapahtuu?

Paljon kaikkea mietittävää ja pohdittavaa on tullut tuon koulun myötä, mutta koen sen tosi hyvänä asiana, itsetutkiskelu tekee hyvää, vaikka sillä ei vaikutusta mihinkään olisikaan.

Se on tietenkin vielä, että moneen mahtavaan ihmiseen ja persoonaan olen päässyt tutustumaan tuon koulun myötä, meillä on aivan mahtava ryhmä ja kerrankin on niin, että ryhmätöitäkin on ilo tehdä, oli siinä ryhmässä keitä vaan.


Aika kouluaiheinen postaus oli nyt, mutta eihän mulla elämässä nyt muuta olekaan ;)



















Ainiin, kävinhän mä yhtenä päivänä jopa kampaajalla, mutta tukasta tuli kyllä aika huono. Pitää sen kanssa nyt elää jonkun aikaa :/

Lomaa ja koulua

Noniin, täällä taas. Taukoon on ollut kerrankin hyvä syy ja se on tietenkin mun matka auringon luo.
Olin siis mun äidin ja siskon kanssa Puerto de la Cruzissa. En ole mikään kovin kokenut kanarian matkaaja, viimeksi olen ollut siellä yläasteella ja vuosien myötä on tullut sellainen pieni (=valtava) epäluulo kyseistä matkakohdetta kohtaan, mutta tuo olikin todellinen positiivinen yllättäjä! Se oli ihan mahdottoman kaunis, vehreä ja todella lämmin kohde!
Olen paljon tehnyt rantaloma-matkoja, mutta väitän nyt näillä tiedoilla mitä mulla on, että tuo oli ehdottomasti kaunein ja varmasti myös parhain rantaloma-paikka missä olen ollut.

Ensinäkin siellä oli todella lämmintä, yli +26 astetta jokaisena päivänä, siellä oli todella kaunista, siellä ei ollut hyttysiä, tai yhtään mitään muitakaan hyönteisiä tai ällötyksiä, siellä oli todella rauhallista, siellä ei ollut pakko-kaupustelijoita (sai kulkea rauhassa niin kaupoissa kuin kaduilla) ja siellä oli vaikka mitä muuta mahtavaa ja mieltä lämmittävää, mitä en nyt juuri muista mainita. Ainiin, tärkein meinasi unohtua: HINNAT!
Suomeen verrattuna siellä on aika edullista, etenkin merkkikosmetiikka!




















Myös meidän hotelli oli todella mieluisa, se oli ihan siellä korkealla kallion päällä, siellä oli tenniskentät, minigolf-radat, sauna porealtaineen ja tietenkin allasalue, missä tuli suurin osa ajasta oltua.
Meillä oli all inclusive otettuna sinne, ihan jo pelkästään helppouden takia, inhoan lomalla ruuan miettimistä ja ravintoloiden pohtimista ja tuo olikin ihan unelmaratkaisu siihen ongelmaan. Ruuat oli hyviä ja nälkää ei todellakaan tarvinnut nähdä.

Tässä vielä näkymä meidän hotellin parvekkeelta. Mulla on tosi vähän nyt kuvia, kaikki nämä on kännykällä otettuja, kameraa en ole vielä jaksanut lähteä purkamaan.

Loma oli todella onnistunut, paljon pidempää siellä olisi voinut ja olisi kyllä pitänytkin olla ja tuntui aika pahalta palata tänne jäätävyyteen, mutta on tässä ollut jotain hyvääkin, KOULU!
Voi että miten olen tykännyt olla siellä!!! Näin se vaan on, oon ollut todella innoissani ja motivaatio on huipussaan, aiheet on mielenkiintoisia ja jopa matikkaa olen (kiitos hyvän opettajan) pusertanut innoissani enemmän mitä tarvitsisikaan.
Mähän aloitin sen koulun pari päivää muiden jälkeen matkan takia, mutta tosi hyvin olen päässyt porukkaan mukaan ja kaikki vaikuttaa todella miellyttäviltä ihmisiltä.
Opettajat on todella hyviä ja heillä on sellainen tapa opettaa mikä pitää mielenkiinnon yllä.
En olisi ikinä voinut uskoa että tuntisin joskus näin opiskelua kohtaan, mutta olen totta tosiaan onnellinen opiskelija!
Tietenkin asenteessa on tapahtunut täyskäännös sitten teinivuosien, esim. Nyt kun tultiin takaisin Suomeen su-yönä, en ikielämässä ennen olisi mennyt kouluun niin onnettomilla unilla ja noin kylmässä säässä, mutta nyt ei käynyt edes mielessä ettenkö menisi.
En vaan voi sanoin kuvailla kuinka onnellinen olen juuri tästä elämäntilanteesta, voin opiskella kiinnostavaa alaa hyvässä porukassa ja hyvässä opissa, vailla huolia ja murheita. En keksi tähän hätään parempaa, ehkä joku muutaman kymmenen miljoonan lottovoitto voisi päihittää tämän :)

Meidän keittiönpöytä näyttää nykyisin tältä, pitäis keksiä jotain järkevämpää tilaa opiskella...

Tänään kävi vielä niin kivasti kun tulin koulusta kotiin, oli kamala nälkä ja päätin kokeilla yhdestä paikasta ( Veijon kokkitykki tammelantorilla) että saisiko sieltä ruokaa mukaan, sai ja se ruoka oli ihan tappavan hyvää!!! Palvelukin oli todella hyvää, eli en voi kuin suositella, käykää tamperelaiset Veijon kokkitykkiä kokeilemassa, varmasti tykkäätte :)

Eipä tässä tällä erää muuta, kamalasti väsyttää matkan jäljiltä ja selkä ja niskat on ihan kamalan kipeet, mutta mikäpä tässä on ollessa kun mieli on muuten iloinen ;)

Vuoden alku

Tämä vuosi on lähtenyt tosi kivalla lailla liikkeelle. Vuosi vaihdettiin kotona, ilman mitään sen kummempia hössötyksiä. Tilda pärjäsi rakettien paukuttelun ajan yllättävän hyvin, paremmin kuin mun entiset koirat. Pelkään myös itse raketteja (siis humalaisten "siviilien" räjäyttäminä), enkä kauhean suurta tarvetta tunne täällä Suomessa lähteä sitä vuoden vaihtumista mihinkään juhlimaan, oikeastaan koko ajatus on mulle aika vastenmielinen...

Lauantai aamuna oli Tildan mätsäri, harjoitellaan kevään näyttelyjä varten. Siellä tulikin oikein jymy-yllätys ja Tilda oli oman ryhmänsä paras ja pääsi Best in-kehään!!! Se tosiaan oli yllätys kun toi oli Tildan toinen esiintyminen ja sitä ei ole harjoitettu millään lailla ja huomasi kyllä että suurin osa, ellei kaikki muut, Tildan kilpakumppaneista oli tosi paljon kokeneempia. Olen ihan sanoinkuvaamattoman ylpeä mun pienestä tähtösestä :)

Illalla käytiin leffassa katsomassa Macbeth, joka oli mielenkiintoinen ja erikoinen leffa, MUTTA, niin oli erikoista osa leffayleisöstäkin. Oli taas niin satumainen tuuri, että saatiin taaksemme sellainen isompi lössi nuorehkoa väkeä. Ei siinä mitään että he olivat aika äänekkäitä ja ärsyttäviä, mutta mun takana oleva nuori sankari keksi ottaa kengät pois jalasta ja laittaa ne haisevat jalkansa mun vieressä olevan penkin siihen niskojen paikalle, siis niin että ne helvetin ällöttävät, haisevat jalat oli siinä mun naaman vieressä!!!! Mä olin aivan järkyttynyt, siis oikeasti järkyttynyt että kukaan voi olla niin sika! Satun vielä inhoamaan muiden ihmisten jalkoja, niin olin oikeasti niin järkyttynyt siinä, etten pystynyt edes sanomaan sille juntille mitään! Puistattaa vieläkin se tilanne!

Muutenkin tuntemattomien ihmisten töykeys on mietityttänyt paljon viimeaikoina, musta on huolestuttavaa kuinka ihmiset on niin inhottavia toisilleen. Joulun aikana törmäsin niin sekopäiseen pariskuntaan etten ole eläessäni törmännyt. Sitä kohtaamista ei pysty näin kirjoittamalla valitettavasti kertomaan, se oli niin omaa luokkaansa, mutta kaikki lähti siitä, kun satuin ohittamaan yhden minua hitaamman pariskunnan ja se ei taas heille sopinut ja sain kuulla miten voin vetää vitun päähäni (!!!!!????) ja tulipa rouva niin likelle nyrkit pystyssä, että varauduin jo ihan oikeasti tappeluun... Se oli hullua, ei voi muuta sanoa.
Äsken sitten taas kun olin Tildan kanssa ulkona ja jokainen jolla vähänkään on ajatuskykyä voi arvata että nämä pakkaset ja chihu ei ole paras yhdistelmä ulkoilun kannalta. No, sain houkuteltua Tildan tekemään kakan yhdelle ruohopläntille, mutta se ei taas eräälle herrasmiehelle tahtonut sopia, hän koki sen ruohopläntin kadun varressa omaksi pihakseen. Ei auttanut vaikka kuinka ystävällisesti kerroin näistä pakkasista ja koiran pärjäämisestä, ei se että Tilda tekee pienen pieniä papanoita, jotka tietenkin korjaan pois, ettei siitä tapauksesta jää jälkeäkään, mikään ei auttanut.
Ihmisten on pakko voida tosi huonosti, ei noita purkauksia muu selitä!

Tämä kylmyys on ollut kyllä aika liikaa itsellenikin, palelen ihan jatkuvasti sisällä, yöllä, päivällä, joka hetki. Melkein jopa ulkona on parempi, silloin on niin mielettömästi päällä ja liikkeessä, että ehkä siellä on lämpöisempi olla, mutta toisaalta ei sielläkään loputtomiin keksi tekemistä.

 Niin joo ja sunnuntainahan oli vielä se baletti, Joutsenlampi. Voi että se oli kaunista katsottavaa ja ihanaa vaihtelua muuten niin tylsiin sunnuntai-iltoihin. Ja voi miten oli mukava päästä myös laittautumaan, miettimään vaatteita ja koruja, aivan ihanaa hommaa. Baletista kyllä nautin niin paljon ettei ole tottakaan, se on niin rentouttavaa.

Tälle viikolle sain työkeikan jonka parissa on mennyt aika ihan kivasti, sitten on ollut tapaamisia ja sunnuntai aamuyöstä onkin lähtö lämpöiseen, luojan kiitos!
Tiistaina sain varmuuden siitä että saan opiskella ansiosidonnaisella. Se oli tosi iso helpotus! Kerrankin saan ja pitää keskittyä pelkkään opiskeluun, ei tarvitse miettiä toimeentuloa siinä ohella.
Saan jopa näin opiskellessa vähän enemmän rahaa, se oli aikamoinen yllätys, tietenkin iloisessa mielessä.

Asiat on aika mukavasti lähtenyt etenemään, oon aika luottavainen tulevaisuuden suhteen, on jotenkin erilailla mukava olla kuin koskaan aiemmin. Itseasiassa on niin hyvä olla, että edes nuo raivoavat tuntemattomat eivät ole saaneet mua provosoitua yhtään mitenkään, oon ollut tyyni kuin viilipytty ja se on erikoista, sen voi todistaa kaikki ne jotka mut tuntee =)

Ei tälläkertaa enempää, sormilla on niin kylmä että ei pysty enempää näpyttelemään, palataan :)

Vuoden vika

Kohta se alkaa olla ohi, vuosi 2015. Mä tein joku aika sitten yhteenvedon tästä vuodesta, joka on ollut mun elämän pahin, ihan varmasti, eli en sen tarkempaa ala erittelemään näitä kauheuksia.
Mahtuu tähän vuoteen onneksi hyvääkin, kesän Espanjan reissu oli aivan mahtava, potkut töistä oli upea juttu, Tilda-koiran hankkiminen ja tietenkin tämä opiskelupaikan saaminen.
On ihanaa aloittaa uusivuosi, kun se nyt kerrankin on mulle kirjaimellisesti ihan kokonaan uuden alku. Olen aivan hurjan innoissani alkavista opinnoista ja ehkä ajanmyötä arvostan itseäni ihan erilailla, tulevan työni takia.

Vuosi 2016 tulee olemaan myös ostolakkovuosi, mitään en osta, ellei joku tosi tarpeellinen hajoa tai lopu (niinkuin nyt vaikka uudet juoksulenkkarit on pakko hankkia, mun pikkuvarpaat kurkistelee ulos kummastakin kengästä). Keskityn ihan satalasissa opiskeluun ja muutenkin itseni kehittämiseen ja hyvinvointiin. Olenkin tässä jo vähän alkanut preppaamaan matikkaa ja onhan se alku aika tuskien taival ollut, kun pitääkin yhtä äkkiä alkaa laskemaan päässä ja paperilla laskuja, voi luoja mitä hommaa. Mutta, voi mikä onnistumisen tunne tulee kun ei anna periksi ja tajuaakin mistä laskussa on kyse :)

Luulin että tieto kouluun pääsemisestä auttaa mua nauttimaan näistä viimeisistä vapaapäivistä, mutta ei se oikein olekaan ollut niin, tuntuu edelleen ihan samalta. Tosin olen kyllä jopa vielä väsyneempi nykyisin, esim. nyt aamulla kun mun ei tarvinnut viedä Tildaa ulos, niin köllöttelin sängyssä aina 10.30 asti, en tosin nukkunut, en vaan jaksanut nousta. Moinen makoilu on mulle ihan ennen kuulumatonta!!
Minä, mun sisko ja äiti lähdetään 10.1 viikoksi reissuun aurinkoon, jos se auttaisi pääsemään pahimmasta väsymyksestä. Joudun tosin sen matkan takia aloittamaan koulun paria päivää myöhässä ja aika paljon asioita on saanut sumplia ja järjestää, mutta eiköhän nuo asiat lähde sen koulunkin osalta hyvin rullaamaan, vaikka en siellä heti olekaan.

Joulu meni hyvin (tosin väsyneenä), lahjoja tuli paljon, ehkä vähän liikaakin, mutta onhan niitä aina kiva saada... Olen aika pitkään haaveillut sellaisista vanhanaikaisista shampanjalaseista ja nyt sain sitten niitäkin ja juoma taas maittaa ;)






Tälle illalle ei taida mulla olla mitään ihmeempiä suunnitelmia, en oikein tykkää lähteä mihinkään, on niin kylmä, liikaa humalaisia ja tietenkään en Tildaa halua jättää yksin pelkäämään raketteja, joten eiköhän sitä kotona vaihdeta tämä vuosi uuteen. Vuosi alkaa kuitenkin mukavissa merkeissä, ensin on Tildan match show, jossa se ainenkin viimeksi pärjäsi tosi hyvin ja sunnuntaina pääsen Tampere-talolle katsomaan balettia, Joutsenlammen. Mä rakastanrakastanrakastan balettia, siis oikeasti rakastan!!!!! Huippua! Eli näillä tiedoin mitä mulla nyt on, vuodesta 2016 pitäisi tulla yksi parhaimmista :)

Hyvää vuodenvaihdetta ja älkää räjäyttäkö itseänne :)

Tässä alla toissavuoden fiiliksiä uv:na, vähän on erimeininki nyt, mutta en valita, koska se tuo negatiivista energiaa ja sitten en varmasti pääse ikinä täältä kylmästä ja pimeästä pois...

 

Super Onnenpäivä

Musta ei ole kuulunut herran aikoihin mitään, elossa ollaan, ei vaan ole ollut mitään kirjoitettavaa. Tämä kuu on ollut mulle tosi vaikea, tuo kamala pimeys, sateet ja se ettei ole mitään tekemistä otti musta vallan kyllä ihan kunnolla. Tuntui että väsyttää ihan loputtomasti, mitään ei huvittanut tehdä, liikkumisen nyt onneksi löysin oikein kunnolla, mutta ei sekään mitään autuutta tuonut.
Tosi paljon olen ostellut kaikkea, se on aina ollut mun reaktio alakuloisuudelle, ostella kaikkea.
Ei mulla tosiaan ole ollut oikein muuta kirjoitettavaa kuin ne ostokset ja olen edelleen sitä mieltä ettei ne tänne kuulu, niinpä olen pitänyt kaikkein fiksuimpana olla vaan kirjoittamatta.

Tänään on ollut sellainen päivä, että uskoin ettei tällaista tule: Mut hyväksyttiin kouluun, jopa kaksin kappalein!!! Sain tänään tosiaan aamupäivällä sähköpostia yhdestä koulusta, jossa toivotettiin tervetulleeksi opiskelemaan ja pian sen jälkeen tuli postia ja siellä oli kirje siitä koulusta mihin ihan ykkösenä halusin ja siinäkin toivotettiin tervetulleeksi =)
Eli vihdoin tämä loppuu ja musta tulee taas osa "toimivaa koneistoa". Enpä ikipäivänä olisi osannut odottaa kuinka se, ettei ole mitään voi mieleen vaikuttaa ja saada tuntemaan oikeaa alemmuutta. Muistan aina kun töissä olin ja melkein päivittäin toivoin potkuja (tosin en kyllä pitänyt työstäni ollenkaan), että saisin vaan olla... No, ei se työttömyys ollut ollenkaan sitä mitä odotin, se lamaannutti kyllä ihan täysin.
Kyllä nykyisin ymmärrän ihan erilailla pitkäaikais-työttömiä (itse en ehtinyt onneksi siihen ryhmään edes kuulumaan) ja sitä että mitä pidempää on tekemättä, sen vaikemapaa on lähteä tekemään. Tekee tosi pahaa ajatella mitä itselle olisi voinut tapahtua jos tätä olisi jatkunut oikeastaan yhtään pidempää.
Se on ainenkin varmaa että talous ei sitä olisi kestänyt, se ostamisen himo on ihan sietämätön kun on allapäin.

En koskaan olisi voinut kuvitella että näin innoissani menisin kouluun, olen niin intoa täynnä ettei mitään järkeä. Kerrankin mulla on koulun suhteen myös ihan mieletön kunnianhimo, olisi ihan mahtavaa olla paras :) Siihen malliin meinaan ainenkin opiskella, että tämän jälkeen jatkaisin mahdollisesti myös ammattikorkeaan, sen pystynee käymään myös töiden ohella.

On niin, niin mahtavaa, että seuraavat kaksi vuotta saa keskittyä opiskeluun, vailla työelämään liittyviä huolia ja ihan hullua, että saan sellaisen säännöllisen elämänrytmin, tuntuu niin oudolta :)

Uskon että elämä tästä lähtee taas mukavalla lailla kulkemaan eteenpäin. Oli mulla eilenkin ihan mahtavan mukava ilta, näin pitkästä, tosi pitkästä aikaa muutamaa ihanaa ystävää ja kylläpä heidän kanssa oli mukava olla.

Tähän hätään en enempää jaksa alkaa sepustelemaan, kun ei tosiaan muuten sen kummempaa kerrottavaa ole. Eiköhän jatkossa tule aika paljon useammin päiviteltyä, kun on mieli virkeämpi, niin jaksaa sanailla paremmin ;)

Oikein ihanaa joulun odotusta kaikille, mullakin se tulee nyt olemaan sitä :)

Täällä taas :)

Huhhuh, onpas viime kirjoitelmasta aikaa, tai ei oikeastaan ihan kamalasti, mutta paljon on tullut puuhailtua kaikenlaista, niin se aikakin tuntuu aika pitkältä.

Eli, toissaviikko tuli tosiaan oltua Vuokatissa. Se olikin aika kiva reissu, ihanat maastot siellä on liikkua ja ihan jännä paikka se oli.
Liikuttua tulikin suhteellisen paljon, mutta vielä enemmän kyllä syötyä (ja juotua). Vaikka nyt olenkin oikeastaan lomalla koko ajan, niin on se tosi mukava päästä muualle ja tehdä asiat ihan erilailla kuin täällä kotona.
Siellä tuli täytettyä vuosiakin ja pääsinkin sen kunniaksi aivan ihanaan ja rentouttavaan hierontaan, nyt en saa taaskaan sen hoitolan nimeä päähäni, mutta se oli puitteiltaan todella hieno, en muista täällä Treella olleeni missään niin hienossa hoitolassa.

Muutenkin Sotkamosta löytyy yllättävän kivoja kauppoja ja ihmiset siellä on hyvin persoonallisia.
Välillä tulikin sellainen fiilis että olisi ulkomailla (ei säiden puitteissa tosin), esimerkiksi lenkillä melkeinpä aina jos joku tuli vastaan, oli se nuori tai vanha, niin aina tervehdittiin ja saatettiin muutama sananen vaihtaa. Ei täällä vaan sellaista ole.
Kamala kun täällä kotona vasta tajusin kuinka vähän tuli kuvia napsittua, ei mulla ole koko reissulta kuin pari kuvaa Tildasta ja siitä tilanteesta kun oltiin kiivetty Vuokatin vaaran huipulle. Tildakin on niin kova tyttö että se ihan omin tassuin sinne taivalsi. Se oli oikeasti aika raskas nousu, joten täysi kunnia puolivuotiaalle pikku chihulle.

Paikallisesta antiikkikirpparista löysin kauan haaveilemani jouluvalokuvaelman (en keksi sille parempaa nimeä), se on paljon hienompi mitä Stockalla myydään ja hintakin oli vaivaiset 25e!!! Ihan mieletön löytö!

Myös uudet kiilakorkonilkkurit sieltä löysin, taaskaan en kyseisen kenkäkaupan nimeä muista, mutta se se vasta erikoinen kauppa oli. Todella persoonalliset myyjät ja kauppa oli lattiasta kattoon kenkien peitossa.
Reissu oli kaiken kaikkiaan mainio ja yllättävän hyvin meni matkakin kissa ja koira kyydissä.

Kun tultiin kotiin niin postilaatikko olikin täynnä kirjeitä. Kaikkein tärkein oli koulusta, mut olikin pyydetty opettajan haastatteluun, vaikka ehdin jo vähän epätoivoisena luulemaan etten siihen asti pääse. Kerrankin oli niin hyvä tuuri, että sen haastattelun aika ei sattunut juuri tuon meidän loman ajaksi, vaan seuraavaksi keskiviikoksi ja sinne siis pääsin, eli kouluhaaveet on elossa vieläkin.
Mielestäni se haastattelu meni ihan ok, mutta joulukuuhun asti saan nyt odottaa ja jännittää.

Eilen tuntui siltä että on täysin pakko päästä juoksemaan ja purkamaan reisissä pakottavaa lihastykytystä, innostuin sitten ja tulikin juostua aavistuksen vajaa 17km! Se oli mun paras suoritus pitkään, pitkään aikaan, etenkin kun välillä tuli juostua niin kovaa, että oli pakko hetkeksi pysähtyä ja antaa hengityksen tasaantua. Siitä olen erityisen ylpeä, että tosiaan myös juoksin, yhden ainutta kävelyaskelta ei tullut otettua.
Siinä juostessa tuli kerrankin pidettyä silmiä auki ja huomattua syksyisen, pimeän kaupungin kauneus. Niin tosissani en jolkutellut etten olisi paria kuvaa ehtinyt napata. Mun mielestä kuvista tuli yllättäen aika kivat, ottaen huomioon että ne on kännykällä ja nopeasti napsaistu.

Eilen sain myös mun materialistisen syntymäpäivälahjan, mieheni oli hankkinut mulle Selfridgesin "kauneuskalenterin", mulla ei ole hajuakaan millä nimellä niitä suomeksi kutsutaan, mutta sanotaan nyt noin.
Eli joka pvä ensikuussa 24.pvään asti saan availla luukun, jossa on joku kiva, ylellinen kauneusjuttu. Voiko hauskempaa olla :)

Tuossa Vuokatin reissun automatkalla ajattelin paljon Suomea ja noita surkeita pikkukyliä, mutta nyt niistä avautuminen tuntuu vähän tyhmältä tuon Pariisin asian jälkeen, joten jätän nyt siitä asiasta ajatukset omikseni, ainenkin toistaiseksi.

Tässä ne oli varmaan nyt tärkeimmät tiivistettynä. Mulla onkin muuten aika kiva viikonloppu tiedossa: Mies haluaa järjestää kavereilleen lauantaina iltamat meillä ja Mikkelissä kun tilanne on nyt se mikä on ja ei huvita oikein muuallekaan mennä, niinpä pääsenkin siskoni kanssa tuohon Lapinniemen kylpylä-hotelliin sviittiin yöpymään :) Voi miten kivaa tuleekaan olemaan, meinaan kyllä rentoutua ja nauttia elämästä oikein olan takaa ;)