Energiaa

Mä oon ollut ihan hullun energinen ja aikaansaava tänään, tuntuu että nuo aamujuoksut saa muhun sellaista energiaa, mitä ei kyllä pystyisi millään muulla saamaan. En vaan voi liikaa hehkuttaa aamujuoksuja! Mietin että jos nyt kouluun pääsen, niin kouluunlähtö pitää hoitaa niin, että ehdin sen juoksun tekemään, tarvitsee sitten herätä mihin aikaan vaan.

Se kamala paperipino mikä mua keittiönpöydällä vainoaa, on tänään pienentynyt vähän, mutta tosi tärkeällä lailla. Mun irtisanomiseen liittyen on vielä pienehköä epäselvyyttä, jota liitto selvittelee ja se asia lähti eteenpäin tänään. En asiaa sen tarkemmin ala täällä selvittelemään ja voihan olla ettei siinä mitään epäselvää ole, mutta näillä tiedoilla mitä mulla ja liiton työntekijöillä on, on siinä kuitenkin sitä epäselvyyttä. No, asiaa hoitaa huomattavasti minua fiksummat ja tietävämmät ihmiset ja on se vain pakko todeta, että on todellinen onni että liittoon kuulun. Ihan ehdottomasti suosittelen jokaikiselle, että kuuluisitte siihen liittoon, kaupanalalla nyt ainenkin on usein vähän sotkuista ja se maksu mikä liittoon kuulumiseen menee, on aika pieni ja huomaamaton mahdolliseen hyötyyn verrattuna.
Tosiaan asiasta en sen enempää täällä kertoile, mutta jos asian suhteen jotain erityistä tapahtuu, saatan siitä pienesti mainita.

Olen viimeaikoina vihkiytynyt täydellä sydämmelläni meidän tyttöjen (Maisa-kissa ja Tilda-koira) ruoka-asioihin. Olen ehdottomasti aina ollut raakaruokinnan kannalla, pyrin itse myös syömään mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman puhtaasti, ja meidän pieni Tildahan on nyt ollut n. 1.5 vkoa 50-50, raakaruualla. Me ostetaan suoraan ruoka Barffista, on se niin monimutkaista, etten halua lähteä itse kokkailemaan, ettei vaan tule mitään virheitä. Tilda on tykännyt kovasti tästä järjestelystä ja Maisan ruoka-asiat on huolestuttanut mua, kun se on niin uskomattoman nirso ja syö aika epäterveellisesti. Tai siis papusten lisäksi ainut märkäruoka mitä se on suostunut syömään, on Latz-hyytelö ja itse en moisista ole oikein innoissani...
No, nyt Maisakin on kokenut elämässään muutoksen ja Latzit on heitetty hevonkuuseen ja sekin on alkanut syömään raakaruokaa! Ja alkujärkytyksen jälkeen se on ollut jopa hyvin innoissaan asiasta.
Ja niin olen kyllä itsekin, terveellisyyden lisäksi sen kakat on nykyisin kuin erimaata, ihania pikku papanoita, eikä ihmeemmin edes haise :) Voisin melkein nykyisin halata Maisaa onnesta aina kun se on käynyt kakalla, niin mukava niitä on siivoilla!
Se kakoista.. Meillä jäi tosi paljon hyytelöä hukkaan ja mietin niiden roskiin heittämistä, mutta sitten sain oikein kunnollisen idean: Ne ruuat meneekin kodittomille kissoille! En tiedä mistä tuon idean sain, mutta kysyin kelpaisiko ne sinne ja kuulemma todellakin kelpaa, heillä on loppuvuoden osalta talous tiukoilla ja ruoka tulee tarpeeseen. Näin sain itselleni hyvän mielen ja kissat saa ruokaa ja mitään ei tarvinnut roskiin heittää :)
Tuumin tässä että voisin kyllä alkaa kuukausilahjoittajaksi sinne, en usko että sen suhteen rahat menisi hukkaan.

Mulla on maanantaina ne pääsykokeet ja olen täytellyt asiaan liittyen lappusia, aloin tuossa katselemaan vanhoja koulutodistuksia sinne ja arvatkaa montako löysin? NO EN YHTÄÄN!! Siis oikeesti mulla ei ole tallella yhtään mitään! Muistan vasta joku aika sitten nähneeni ainenkin Liiketalouden todistuksen tuolla, mutta ei sitä enää ole missään! Tässä on viimeiseen 15. vuoteen mahtunut todella monta muuttoa, monta koulun aloitusta ja lopetusta, kai ne todistukset on vaan jäänyt niihin kouluihin.
Onkohan se nyt ihan mielettömän paha ettei niitä ole sinne antaa, en vaan jaksa uskoa että olisin maailman ainut ihminen kellä ei niitä tallessa ole..? Ei niihin ole oikein tullut viime vuosina kiinnitettyä mitään huomiota, kun ei niitä työhaastatteluissa ole tarvittu.
Pitää nyt katsoa, kunhan ei mun hienot suunnitelmat tyssää moisen takia.

Aika ihania syksyisiä päiviä on viime aikoina ollut, on ihan ilo kävellä tuolla kun on niin aurinkoista, raikasta ja kaunista ja niinpä lähden nytkin Tildan kanssa ulos nauttimaan päivästä, mukavaa päivää myös teille =)

Niin, tuossa vielä kuva Maisulista kun se niin tärkeänä pohtii että mitä kaikkea kodittomille kissoille raaskii antaa. Annettavaa tuli säkillinen, kiva juttu :)

Ensimmäinen päivä

Tänään onkin ihan juhlapäivä, on mun ensimmäinen päivä ihan virallisesti työttömänä! Eipä tuo nyt mitään suuria tunteita herätä niin ollenkaan, katse on ollut jo pitkään suunnattuna tulevia kohti.
Aika paljon tosiaan on kyllä kaikkia papereita mitä pitää aiheeseen liittyen täytellä, loppuviikosta tuli oikein paksu kirjekuorellinen niitä. Ja on myös vähän muutakin tulossa, mikä aiheuttaa lisätyötä ja täyttelyä, mutta tehtävä ne vaan on.
On ne kyllä vaan niin uskomattoman tylsiä juttuja, että se aikaiseksi saaminen on vähän vaikeaa, mutta onneksi tässä ei mikään tulenpalava kiire ole mihinkään.

Mulla lähti viime torstaina suurin osa hiuksista menemään, nyt ne ovat hyvinkin lyhyet ja niin mahtavan helppohoitoiset! En ikinä ole hiuksiin ihmeemmin kiintynyt, ne kasvaa kuitenkin tarvittaessa nopeasti takaisin, joten ihan sama. Tosin pidän kyllä tästä lyhyestä mallista hyvin paljon ja saavat puolestani tällaiset olla, enää ei tarvitse suihkun jälkeen mennä ulos setvimään hiuksia, sisällä sitä ei voinut tehdä, kun tuli niin hurja tuskanhiki.
Kampaaja tiesi sanoa että mun päänahka onkin aika punainen ja ärtynyt, joten ei ihme että ne hiukset niin kitui.
Kai se on se stressi ja muuttunut elämä joka nuo hiuksetkin sai oireilemaan.

Mulle tuli muistaakseni perjantaina kutsu myös siihen toiseen kouluun pääsykokeisiin. Pitää olla hyvin iloinen että sain kutsun kumpaakin kouluun mihin hain, se ei taida olla tänäpäivänä ihan itsestäänselvyys. Eli hakemuksia osaan kirjoittaa ainenkin.

Pakko myöntää että petyn kyllä todella pahasti jos en kouluun nyt pääse, olen ihan jo opiskelumoodissa ja niin valmis kaikkeen. Olisin varmaan aika innokas jatkamaan opiskeluja aikanaan vielä pidemmälle, mutta saa nähdä mikä on tilanne silloin kaikella tapaa ja askel kerrallaan nyt lienee järkevintä edetä...

Juoksusta olen innostunut nyt myös, olen tässä viikon ajan aamuisin käynyt kipittämässä vajaan tunnin lenkin. Olin kokonaan unohtanut kuinka aamujuoksusta nautin, tyhjään mahaan juoksu kulkee itselläni kaikkein parhaiten ja miten mukavasti päivä etenee siitä, veri kulkee mukavasti, on ihana ja vetreä olla.
Niitä bodypumppeja olen myös pumputellut ahkerasti. Mietin että olisi kiva liittyä taas salille, mutta voi olla että se menisi vähän hukkaan, siinä on aina se lähtemisen vaikeus. Mulle sopii todella hyvin hipsiä tänne alakertaan Emmerdalen jälkeen, pumpata, mennä siitä suihkuun tai saunaan ja se on sitten siinä.

Lauantaina käytiin Hyvinkäällä, miehen isä täytti pyöreitä ja siellä sitä sitten herkuteltiin. Se aamujuokseminen on siitäkin kiva, ettei tuntunut ollenkaan niin huonolta herkutella, kun on jo valmiiksi tehnyt jotain. Tarkoitus oli kyllä illallakin vielä pumpata, mutta laiskuus voitti. Mutta, koetan olla armollinen itselleni, enkä stressaile moisia (vaikka oikeasti vähän stressaan...).

Tänään olen tässä valmistautunut vähän ensi maanantaina oleviin pääsykokeisiin ja harjoitellut sitä matikkaa. Matikka ei milläänlailla ole mielijuttujani ja en siinä koskaan ole hyvä ollut, mutta mitä nyt muutaman testin tein, niin ei se nyt onneksi mitään ydinfysiikkaa taida olla ja jopa ihan minun normaalilla ajattelukyvylläni se testi pitäisi kyllä läpi päästä. Ei silti pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa ja meinaan kyllä tämän viikon harjoitella päivittäin tuota matematiikka-asiaa.

Aamulla tuli mun uusi (tällä kertaa sopiva) trenssi. Mulla on ollut vähän vaikeuksia noiden trenssien kanssa, lähinnä siis oikean koon, milloin on liian pientä, milloin liian isoa ja milloin muuten vaan huonoa.
Täältä Tampereelta on lähtenyt mun luotto-ompelijakin johonkin muille maille, niin niitä ei enää ompelijallakaan pysty muokkaamaan :/ . Mutta tosiaan, tilanne on nyt se, että tämä yksilö istuu kuin olisi mun päälle ommeltu ja se on ihme se! Aika erikoinen se on kyllä mun edellisiin trensseihin verrattuna, hihatkin on nahkaa, mutta nyt täytyy vaan tottua ja lopettaa tuo hulluilu niiden kanssa...

Muuta ihmeempää tässä ei nyt sinänsä ole, päivät ne vaan edelleen menee aika vauhdikkaasti ohi ja ihan hyvä niin, sitä joulua edelleen odotan ihan hullun lailla. Niin ja ehkäpä myös ensi kuun 15.päivää, mielenkiintoista nähdä paljon mun lopputili on.

Loppuun laitan mahtisöpökuvan Tildasta, mulle tosiaan viime viikolla tuli se laukku mihin vaihdoin kenkäni ja Tilda on niin hupsu ettei erota tätä laukkua omastaan, mihinkään mun muihin laukkuihin se ei ole itseään tunkenut, eli aika merkkiuskollinen neiti.

Kivaa viikkoa toivottelemme :)

Helpot päivät

Mun päivät on ollut aika mukavia viime aikoina, kaikki on sujunut vähän pelottavankin hyvin.
Viikonloppu oli tosi kiva. Lauantaina hoidin taas lapsosia ja yleensä meillä on aina oikein mukavaa, mutta nyt kaikki sujui oikein ekstrahyvin, jäi tosi hyvä mieli hoitokeikan jälkeen.
Lauantaina myös liikunta alkoi vihdoin ja viimein tuntumaan ihanalta. Se tunne kun kesken kaiken puhisemisen ja tuskan tajuatkin että se kipu ja tuska tuntuukin mahtavalta ja se olo kaiken jälkeen, sitä tunnetta olen kaivannut ja vihdoin sen saanut.

Sunnuntai-aamuna käytiin Tammerissa aamupalalla ja kyllähän hotelliaamupala usein oman aamupalan voittaa. Tuli vaan aavistuksen verran haikea olo, kun ei ole mitään tietoa että milloin sitä mahtaa seuraavan kerran reissuun päästä.

Yksi ongelmakin ratkesi kuin itsestään: Mulla on pitkään ollut aivan ihanat Louboutinin korkkarit, jotka vaikka minkälaisten konstien jälkeen on ollut mulle liian isot, niin yksi oikein mukava tyttönen facen ryhmästä ehdotti korkkarien vaihtamista Vuittonin Speedy 35- laukkuun.
Ilomielin tähän vaihtokauppaan suostuin, koska olen nykyisin taas todella innostunut Vuittonista ja laukun kuosi on sama kuin Tildan kantolaukku, niin on kivaa että ollaan samiksia =D
Mun ja Vuittonin suhde koki aikoinaan kolauksen kun ostin Dubaista ylihintaan shaalin (504e) ja se oli ihan täysi susi. Heti ekan käyttökerran jälkeen tuli paraatipaikalle langanveto ja tuntui että sitä huivia ei tarvinnut kuin katsoa, niin se hajosi pala palalta... No, myin sitten sen huivin ja kaikki Vuittonit pois ja vannoin etten enää ikinä palaa siihen, kunnes sitten tuli Tilda laukkuineen...
Ja pakko myöntää että facen Vuitton-ryhmä villitsee mua välillä vähän liikaakin.

Toinen itsestään ratkennut ongelma oli Tildan hihna-ongelmat. Koska tykkään että kaikki mätsää keskenään, niin onnistuin löytämään Tildikselle Vuittonin hihnan. Niitä hihnoja on todella vaikea löytää ja tämä hihna oli paksumpi versio ja aivan liian jykevä Tildalle. Mietin että kavennuttaisin sitä suutarilla, mutta tulin siihen tulokseen, ettei siinä ole mitään järkeä, niinpä sitten päädyin teettämään suutarilla hihnan, mikä sitten taas sopii Tildan Vuittonin pantaan... Ja tämä Vuittonin hihna meni sitten myyntiin ja nyt sen ostikin joku (taaskin) todella mukava tyttönen bulldogeilleen. Täytyy sanoa että hihna menee varmasti oikeaan paikkaan, tuntuu kuin se olisi tehty niille mötkylöille.

Hullultahan tuo hihnatouhu varmasti monesta kuulostaa, mutta tuollaiset pienet yksityiskohdat on mulle hyvin tärkeitä.

Tildis oli maanantaina pentupainissa, mutta ei se kyllä kovin kaksinainen siellä vielä ollut. Voisi sanoa että jopa ehkä vähän arka... No, jos se ensiviikolla innostuisi vähän enemmän.
Tildishän on nyt alkanut syömään raakaruokaa, jotenkin hauska kun tuollainen pikkuinen pötkylä syö kuin mikäkin iso susi =)

Eilen mulle tuli pääsykoekutsu kouluun, siitä ilostuin niin kamalasti! Silloin kun työkkärissä kävin tästä asiasta juttelemassa, niin se nainen varoitti mua, ettei ekalla kertaa tule välttämättä edes kutsua, kun niitä hakijoita on niin hirveästi, mutta sieltä se kutsu silti vaan ilmestyi.
Pitää olla tarkkana sitten etten hulluile siellä kokeissa mitään, koen sinne kouluun pääsyn nyt todella, todella tärkeänä.

Ei tässä tällä erää taida mitään kummempaa olla, päivät on vaan menneet ja aika kuluu aika nopeasti.
Niin se tässä vielä muistui, että maanantaina tuli työkkäristä lausunto että ei ole mitään estettä sen jonkin tuen saamiselle! Sekin oli aivan huippumahtavajuttu, koska olin ihan varautunut siihen että joku on mulla mennyt väärin ja joudun tekemään vaikka mitä selvityksiä. Onneksi voin huokaista helpotuksesta sen osalta.

Ainiin ja sitten mulla on lastenhoidon lisäksi tuloillaan yksi hauska sivuprojekti (josta en ole tainnut muistaa kertoa edes miehelleni), mutta siitä en taida vielä oikein pystyä kertomaan ihmeemmin, mutta kyllä tämä työttömän arki vaan sellaista on, ettei tekeminen lopu kesken ;)

Hauskaa viikkoa =)

Inspiraatio hukassa

Ei ole viime aikoina ollut oikein fiilistä kirjoitella, mutta toisaalta mitään kummoisempia ei ole edes tapahtunut.

Pari mainitsemisen ansioista asiaa kyllä on, ensimmäinen ja se tärkein, nyt on sitten haettu kaikkiin kouluihin mihin nyt pitääkin hakea. Eihän niitä kyllä ollut edes kuin kaksi koulua, johon toiseen hain jo jokin aika sitten ja tähän toiseen hain eilen, mutta kuten olen aiemminkin maininnut, onhan niihin aina se oma hommansa hakea.
Nyt vain sitten täytyy odottaa. Toivon koko sydämmestäni että pääsisin ekalla yrittämällä sisään, ei menisi enää aikaa hukkaan.

Toinen iso juttu on se, että olen alkanut taas liikkumaan, HURRAA!!! Ei siihen liikkumiseen edelleenkään mitään entisen kaltaista palavaa halua ole, se tuntuu jopa vaivalloiselta ja ärsyttävältä se aloittaminen, mutta sitkeästi hammasta purren olen pumpit pumpannut.
Innostus tähän tuli instagramista, yksi tuttu oli laittanut sinne niin tsemppaavan salikuvan, että se villitsi itsenikin taas jatkamaan. 
Kunto on kuukaudessa laskenut ihan mielettömästi, siis oikeasti. Painoja on joutunut suurimmaksi osaksi laskemaan ihan hävettävän paljon, mutta eipä sille kai oikein mitään voi.
Tapahtuisipa nopeasti edistyminen edes samalle tasolle missä kuukausi sitten olin, ei tuntuisi niin turhauttavalta.

Ainiin, yksi tehty juttu on myös se ääliötyöhakemus... Aika ääliö siitä hakemuksesta kyllä tulikin, mutta enhän mä nyt oikeasti voi sitten niin mitenkään tehdä sellaista työtä, kauhistuttaa pelkkä ajatus edelleenkin!!!

Viime lauantaina tuli oltu baarissa siskoni kanssa. En tiedä mitä tässä keksisi siihen, mutta kyllä baarissa loppujen lopuksi on aika joutavaa. Olisihan se kiva pukeuta ja meikata, mutta mihin, baarissa se kaikki menee ihan hukkaan. :(
Vaikka en loppujen lopuksi kovin paljoa alkoholia nautiskellut, niin seuraavana päivänä olo oli niin uskomattoman kamala, että eipä kyllä aikoihin ole niin kamala ollut. Se päivä oli oikea surkeuden huipentuma.

Muuten tässä ei kyllä oikeasti ole ollut oikein mitään, olen käynyt sushilla, käynyt entisessä työpaikassani moikkaamassa kaverita, hengaillut kaupungilla, hoitanut lapsosia, siinä ne päivät on mennyt.

Tilda-koira on osoittanut niin suurta mielenkiintoa hajuja kohtaan, että ostin sellaisen verkkokurssi-jutun, Hajutaituri-kurssin. Sen avulla koiran voi opettaa etsimään vaikka sieniä (minkä meinaan tehdäkin) ja sen sellaista. Se on myös niin fiksu, että tuntuu kaipaavan muutakin ja vähän järkevämpää tekemistä kuin lelujen viskelyt. Kurssi alkaa tämän kuun lopussa, pitää kertoa kuinka edistytään :)
Mähän silloin ajattelin että menisin Tildan kanssa pentukurssille, mutta en usko että sille on tarvetta. Opit menee muutamasta kerrasta perille, niin pentukurssi voi olla vähän ajan ja rahan tuhlausta.
Tuhlauksesta tulikin mieleen, että tänään illemmalla mennään Tildiksen ja mieheni kanssa Ideaparkkiin, toivottavasti Tildis ei siellä innostu mitään ostelemaan, se on kyllä saanut niin paljon juttuja elämänsä aikana, että kaikki koirat tuskin saa samalla summalla koko elämänsä aikana...

Mä odottelen kovasti jo joulukuuta, aika hyvät veronpalautukset on tiedossa ja nyt kun ei reissuun lähdetä, niin niille taitaa olla jo sijoituskohde valmiina =Laukku.
Sitä en vielä tiedä että ostanko sen uutena vai pre loved, mutta joku laukku on saatava! Merkkikään ei ole vielä selvillä, mutta kyllä sen sitten tietää kun sen näkee.
Tietenkin järkevää olisi myös säästää, mutta niinkuin olen aina sanonut ja taas sen saanut karvaasti huomata, niin eihän elämässä mikään ole varmaa. Mistäpä sitä tiedän että olenko vaikka illalla vielä täällä, tai jos olen, niin missä kunnossa.
Tottakai säästöjä pitää olla, mutta rahan hamstraus on sellaista mikä mua ällöttää.

Rahasta tuli mieleen että munhan pitäisi nyt olla parasta aikaa Firenzessä. Harmittaa ihan uskomattoman paljon että matka piti perua, mutta niin se elämän arvaamattomuus taas näytti, että mikään ei ole varmaa...
Olisihan se ollut törkeää lähteä äiskän kanssa reisuun niin, että perheen jäsen olisi jäänyt yksinään sairaalaan halvaantuneena makaamaan, mutta voin silti sanoa että vtuttaahan se.
Etenkin nyt kun tässä on aika pitkään kotona ollut, eikä sinänsä ole hirveästi mitään aktivitetteja ollut, niin onhan tämä ihan kauhean tuntuista, mutta se on aikuisen ihmisen vaan kestettävä. :(

Aktiviteeteista mieleeni tuli, että tästä kymmenen päivää eteen päin, niin olen virallisesti työtön! Oijoi. Eipä siinäkään muuten mitään maata kaatavaa ole, mutta nyt pitää alkaa täyttämään niitä päivärahahakemus-papereita ja ne vaikutti aika hankalilta. Etenkin kun mulla on siihen vielä muutakin täytettävää, niin hankalaksi menee.
Pitäsi paneutua asiaan, mutta tuntuu että niihin on niin vaikea keskittyä. Nukunkin taas nykyään niin huonosti, että se keskittyminen tuntuu melkein mahdottomalta.

No, tässäpä tätä oli, pitääpä nyt alkaa selvittämään hiuksia pesun jäljiltä. Ne onkin muuten nykyisin ollut oikein kunnon murheenkryyni, niitä ei tahdo saada pesun jälkeen oikein mitenkään selviksi, niin huonoon kuntoon ne on mennyt. En usko että Olaplex-hoitokaan toisi niihin muuta kuin hetken helpotuksen ja olenkin miettinyt että ne on ehkä leikkautettava ihan lyhyiksi ja antaa sitten kasvaa terveempinä takaisin.
Se voisi olla ihan hauskakin muutos, koska olen kyllästynyt itseeni...

Nojoo, mutta hauskaa loppuviikkoa ja hyvää huomista mielenilmausta jos joku on siihen osallistumassa :)

Raivopäivä

Aijaijai, mä niin yritän ettei tästä tulisi mitään valitusblogia, mutta toisaalta blogi on kirjoittansa näköinen ja näin ollen valitan kuin siltä tuntuu...

Tämä päivä on ollut ihan pska. Kivasti se alkoi, heräilin taas koira suloisesti naamani vierestä ja aiemmin aamulla kissammekin kävi kunnioittamassa läsnäolollaan nukkuen päälläni, mutta siinä se sitten olikin, piti nousta sängystä ylös.
Kun ruokin koiran, niin menen heti sen kanssa ulos. Itse pidän ihan mielettömän paljon siitä, että hihnassa roikkuisi aina kakkapussi ja itse sen siihen aina laitankin seuraavaa ulkoilua varten, mutta kun en ole ainut ulkoiluttaja ja kaikille se ei vaan taida olla yhtä tärkeää.
Mulla ei ikinä eikä koskaan ole takkien taskuissa pusseja ja nyt kun sitä ei hihnassakaan ollut, niin sain sen koiran kakkasen poimia sieltä maasta ihan omin pikku kätösin, muutamaan ruohoon käsi suojattuna. Pieneltä kuulostava juttu, mutta se ärsyttää ihan helvetillisen paljon! Onneksi koira sentäs on pieni.
Meinasin laittaa tulenkatkuisen viestin tästä pussiepisodista asianomaiselle, mutta ajattelin kerrankin olla aikuinen ja olla laittamatta (tulee varmaan se sanoma täältäkin luettua).

Sitten tulikin posti ja nyt siellä oli paperiversiona tämä:

Ei hitto, tässä vaiheessa olin jo oikeasti raivoissani! Tiesin että se tulee, mutta onhan tuota nyt vtuttavaa lukea!!! Päässä liikkuu vaikka mitä mitä kirjoittaisin siihen työhakemukseen, mutta parempi ottaa etäisyyttä vähän ja rauhoittua, etten saa ihan hullunmainetta ja pääse kohta mihinkään opiskelemaan ja töihin.
Tilanne on silti se, että jos mut valittaisi vaikka ihan kiusallaan tuonne töihin, niin en varmasti sinne menisi, myyn vaikka kaikki mun laukut ja korut, eiköhän niillä muutaman kuukauden elä, jopa aika leveästikin.

Nooh, lähdin sitten kaupungille hoitamaan postiasioita. Viikonloppuna oli yhdessä faceryhmässä huutokauppavkl, jossa itsekin myin tavaraa ja nyt oli siis myydyn tavaran postittamisen aika.
Kaikki meni hyvin, kunnes tuli myymäni kynsilakan postituksen vuoro. Tuossa pääpostissa tekopirteä neitokainen oli sitä mieltä että se onneton lakka ei mene kirjeenä, vaan se pitää lähettää postipakettina!
Tämä oli vähän huono hetki moisille viisasteluille ja hermostuin hieman... En ollut ihan täysin asiallinen ja se vähän harmittaa, mutta onhan tuo nyt ihan uskomatonta prseilyä postilta.
Lakka jäi lähettämättä ja aloin tutkimaan muita lähetysvaihtoehtoja. Kävin ärrällä kyselemässä ärrä-pakettia ja myyjä oli myös sitä mieltä että kyllä sen joutavan lakan pitäisi mennä ihan tavallisena kirjeenä. No, kun tätä aikaa on (mutta ei hermoja), niin päätin käydä vielä toisessa postissa kokeilemassa että mitä mieltä siellä ollaan.
Menin sitten sinne postiin, niin tämä virkailija laittoi sen lakan puntariin ja kysyi vain iloisena että laitetaanko ykkösenä vai kakkosena!! Eli nyt se n. 300m aikana olikin muuttunut taianomaisesti postipaketista tavalliseksi kirjeeksi! Täysin tyrmistyneenä mutisin vastaukseni ja maksoin ja lähdin tuskan hikisenä sieltä pois.
Tilanne on nyt se, että alan boikotoimaan postia. Virallisesti tästä päivästä eteenpäin en enää koskaan, enkä ikinä käytä heidän palvelujaan ja toivon että koko instituutio lakkautetaan, niin huonoja nuo heidän uudistuksensa ovat olleet. Voin sanoa näin, että heidän tapauksessaan he ovat itse itsensä pahimpia vihollisia, peilistä löytyy syy huonoon menestykseen!!

Tässä vaiheessa olin jo aika hermostunut ja kävin Sokoksella. Siellä olikin nyt se joku Kutsu kauneuteen-juttu ja taas toimin tapani mukaan, ostin itsellleni hyvää mieltä:

Mutta tuokin oli nyt aika halvalla ja rakastan hajuvesiä + kaupanpäälle sai tuon huulijutun, joten mainio kauppa.

Nyt sitten tulin kotiin ja tarkoitukseni oli alkaa hoitamaan asioita koneella, mutta:

Niinpä niin... Jännityksellä odotan mitä kaikkea tämä päivä vielä tuo tullessaan, kello on vasta 15.02 ja tässä nyt on ollut kaikenlaista hermostuttavaa.
No, nyt tosiaan taas tässä kirjoittaessa vähän rentouduin, laitoin vesilähteen solisemaan ja kuuntelen Sarah Brightmania ja pusuttelen välillä Tildaa, se rauhoittaa ehkä eniten ja tietenkin myös kissaneidin silitys.

Sellaista tänään, katsotaan mitä jatkossa :)

Säröjä

Mulla on kolme asiaa mielessä, mitkä pitää päästä purkamaan, muuten halkean. Ensimmäinen:
Mun ja työkkärin hyvin alkanut suhde on saanut ison särön, niin ison, että en tiedä pystyykö sitä enää korjaamaan.
Eli, tilannehan on se, että kävin siellä maanantaina, oli sovittu tapaaminen ammatinvalintapsykologin kanssa. Siihen tulokseen tulimme, että haen opiskelemaan sitä sosiaali-ja terveysalaa ja miten kaupallinen ala ei kiinnosta mua tippaakaan ja en sinne enää koskaan halua.
Lähdin sieltä hyvillä mielin, kerroin kaikille miten hyvä tapaaminen oli ja miten siitä oli mulle apua ja suunnitelmat on selvät.

Mitä tapahtui eilen? No, sain elämäni mahtavimman työtarjouksen työkkäriltä, kaupankassalle keikkatyöntekijäksi!!! Ihan oikeesti, mitä vttua???!!! Mua raivostuttaa edelleen tuo joutava tarjous niin paljon, että se on alkanut jo ihan stressaamaan.
Laitoin tälle maanantaiselle virkailijalle sähköpostia, jossa kyselin että onko se koulutuksen tärkeys nyt muuttunut johonkin muutamassa päivässä ja viekö keikkatyö kassana pidemmälle kuin koulutus sosiaali-ja terveysalalla. Mielenkiinnolla odottelen vastausta.

Hakemuksen sinne tietenkin teen, mutta siitä tuleekin elämäni rehellisin hakemus, jossa meinaan mainita että vuosien työskentelyni kaupanalalla on saanut minut ymmärtämään, ettei kaupallinenala ole lainkaan minua varten. Mainitsen myös tästä kouluunhaku-prosessistani. Mitäpä sitä valehtelemaan, kaikki nuo asiat tiedetään myös siellä rakkaassa työkkärissä.

Tässä on tullut sellainen olo, ettei siellä oikeasti taideta kuunnella sitten niin ollenkaan ja ne käynnitkin siellä on pelkkää ajanhukkaa.
Vtuttaa jos ihan suoraan sanon.

Toinen asia mikä tässä on alkanut ärsyttämään pahemman kerran, on sen hukkuneen pakolaispojan kuva. Ketään en tällä halua loukata, mutta niin paljon sitä somessa hurskaasti jaetaan, että se on alkanut tuntumaan jo aika paljon asialla ja omalla hurskaudellaan mässäämiseltä.
Asia on kamala, tietenkin, maailmassa on todella paljon pahaa ja nämä ajat mitä nyt eletään ympäri maailmaa, on varmasti synkimmät koskaan.

Olen miettinyt sitä, että tekeekö nämä vaikkapa tämän kuvan jakajat jotain konkreettista pakolaisten hyväksi? Viettekö tarvikkeita Punaiselle ristille, autatteko pakolaisia sopeutumaan tähän yhteiskuntaan, tai majoitatteko heitä jopa itse?

Edelleenkään tarkoituksenani ei ole loukata kenenkään hyveellisyyttä, on upeaa että toisen hätä koskettaa, mutta se kuvan jakaminen somessa ja syyllistävä päivitys pakolaisvastaisuudelle saattaa kääntyä jopa ajamaanne asiaa vastaan. Näin koen ainenkin itselleni jossain määrin tapahtuvan :(

Kolmas asia on aika paljon kevyempi, mutta itselleni tärkeä, nimittäin se, että on alkanut vähän harmittamaan ettei tässä ole päässyt käymään oikein missään, mihin voisi laittautua... Koen oloni nykyisin aika vähäpätöiseksi ja mitäänsanomattomaksi. Laittautuneena olen ihan jopa nätti, mutta ei täällä kotona jaksa kissaa ja koiraa varten pukeutua ja meikata.
Ajattelin että pitäisikö tässä järjestää joku illanistujainen, ei tässä muuten taida mitään tapahtua, näivetyn pois.
Olin niin onnellinen toissa perjantaina kun mulla oli se työhaastattelu ja sain laittautua ja pitää sen hetken ajan omasta peilikuvastani.

Huh, ne asiat on nyt kirjoitettu julki ja tuli taas vähän helpottuneempi olo.

Eilen oli kyllä kaikesta huolimatta ihan mukava päivä. Tuli käytyä kirkossakin hiljentymässä, eläinralli kävi täällä kotona sen verran hurjaksi, etten keksinyt muutakaan ja hyvää teki sekin.


Uskovainen en ole valitettavasti, mutta kirkon rauhan löysin huhtikuussa kun edellinen koiramme lopetettiin. Käyn siellä aina aika-ajoittain istumassa ja milloin olen mitenkin pitkään siellä. Yleensä en edes taida ajatella ihmeempiä, nautin vain hiljaisuudesta ja rauhasta.

Illalla ystäväni tuli käymään ja nautiskelimme vähän viiniä ja vaihdoimme kuulumisia. Se se oli mukavaa ja rentouttavaa. Pitää pitää huolta siitä, että näitä iltoja on useammin.

Tänään on ollut vähän ikävämpi päivä, mun niskat on ollu ihan jumissa ja aivan uskomattoman kipeät. Sovittu lapsenvahtikeikka peruuntui luojan kiitos, olisi ollut aikamoista tuskaa juosta 2.5 vuotiaan perässä näillä kivuilla.
Mulla niskat aina välillä vaivasi kun olin töissä, luulin että se johtuu töistä, mutta ei sitten taida johtuakaan. Eikä kyllä bodypumpistakaan, sitäkään kun en ole ainenkaan kahteen viikkoon tehnyt.
Vanhuus se kai on, ei kai oikein muutakaan.

Onpa kiva että sain aikaiseksi kirjoittaa, kyllä se oikeasti keventää mieltä. Ja edelleen sanon että älkää kukaan loputtomasti pahoittako mieltään tuosta pakolaisasiasta. Mulla on omat vankat mielipiteet ja seison niiden takana, mutta ne on vain mun mielipiteitä ja ketään ei ole tarkoitus loukata :)

Hauskaa lauantai-iltaa teille :)

Mietteitä viikolta

Päivät ne vaan menee ihan mielettömän nopeasti, ei olisi ikinä uskonut, mutta näin se vaan on :/
Tällä viikolla ei sinänsä ole edes tapahtunut mitään ihmeempiä, lastenhoitoa, koiranhoitoa ja tietty kissan, mutta silti aika vaan menee.

Yksi tosi iso juttu mitä sain tehtyä eilen ja tänään, oli laittaa mun ensimmäinen kouluhakemus eteenpäin. Sinänsä siinäkään nyt ei luulisi olevan mitään ihmeellistä, mutta onhan niissä ihan mieletön täyttäminen ja pohtiminen. Etenkin mun tapauksessa, koska meillä on aika paljon lainaa, asunnosta nyt pääasiassa, niin mun olisi tarkoitus opiskella ansiosidonnaisella ja jos koulua varten täytetään vaikka yksi lappunen, niin työkkäriä varten tehdään vähintään kolmen sivun selonteko...
Kivana lisänä on myös se, että tällä menetelmällä niitä opiskelupaikkoja on tosi vähän ja hakijoita tosi paljon, mutta jokuhan sinne aina pääsee ja joku ei. Jos en itse nyt kuulu niihin jotka kouluun pääsee, niin haen taas seuraavaan hakuun ja olen sen aikaa työharjoittelussa jossain alan paikassa siihen asti.
Kyllä ne asiat järjestyy kun on itse aktiivinen.

Liikunta ei edelleenkään maita sitten niin ollenkaan, mutta päätin juuri etten ota siitä yhtään mitään stressiä. Liikun sitten kun siltä tuntuu ja syön siihen asti vaan vähemmän :)

Pienesti on pystynyt tekemään pidempiä lenkkejä nyt tuon meidän Tildan kanssa. Ei tietty mitään pitkiä ja nopeaa vauhtia, mutta vähän nyt ainenkin sellaisia että saa kunnolla happea siinä samalla itsekkin. Säät alkaa olla ongelma, siitä näkee selvästi että sitä palelee. Ostin juuri eräästä face-ryhmästä manttelin sille, mutta ei siitä nyt ainenkaan vielä mitään tullut... Samasta ryhmästä löysin naisen joka tekee mittatilauksena vaatteita koirille, pitänee mitata tyttö kunnolla ja laittaa tilausta menemään.
Vähän tässä on ehkä mennyt överiksi Tildan tarvikkeet, sen laukku, hihna ja panta on kaikki Vuittonia, en tiedä että alkaakohan se olla jo vähän mautonta...? On vaan niin kivaa ollut hankkia sille kaikkea kaunista, kun kerrankin on sen kokoinen koira mille käy mikä vaan.
Koosta tuli mieleen meidän Maisa-kissa, se on päätynyt nyt laiharille. Huomasin kauhukseni että se painaa kohta enemmän mitä esim. uros sfinx-kissa saa painaa... En kyllä tajua miten tuossakin noin on päässyt käymään.

Kävin tässä muuten pari iltaa takaperin entisellä työpaikallani asiakkaana. Voi hurja miten hiljaista siellä oli! Mietin että oliko siellä niin älyttömän hiljaista myös silloin kun itselläni oli kunnia työskennellä siellä, mutta en usko, jos olisi ollut niin eihän siellä olisi saanut mitenkään saanut aikaa kulumaan ja kyllä mulla nyt muistaakseni useinmiten siellä tekemistä oli.
Kaikesta huolimatta toivon että siellä edelleen asiakkaita kävisi, se on kuitenkin monen ihmisen työpaikka ja kaikilla ei välttämättä ole näinkään hyvällä mallilla asiat mitä itselläni on, se on oikeasti monen ihmisen elannonlähde.

Mä olen muuten viime aikoina kuunnellut paljon Sarah Brightmania, se on niin rentouttavaa musiikkia!!! Muutenkin tuntuu että tuollainen musiikki sopii hyvin syksyyn, sen kanssa kynttilöitä ja ihan vaan makoilee sohvalla omien ajatustensa kanssa.
Muutenkin tuntuu että olen nykyään paljon rennompi (kaikki kotona kanssani asuvat ei ehkä ole samaa mieltä tästä asiasta...), on ihana vaan maata ja kuunnella rentouttavaa musiikkia, ennen en osannut sellaista tehdä, aina oli pakko vähintään selailla kännykkää, nyt tykkään vaan olla.

Mä en ole tällä vkolla tainnut käydä edes keskustassa, vaikka keskustassa asutaan. Huomenna voisi mennä katsomaan vieläkö Putiikki rannalla- myymälässä on yksi mietityttämään jäänyt takki -60% alennukssa, jos on, niin se on merkki siitä että pitää ostaa se ja myydä entinen pois. Olen aika paljon uudistanut vaatevalikoimaani ja myynyt entisiä pois. Entiset tuntuu aika lapsellisilta ja homsuisilta.
Mun laukut ei ole lapsellisia eikä homsuisia, mutta edelleen painin niiden ajatusten kanssa että myisin ne ja ostaisin jotain muuta (laukkuja), mutta ääni päässäni sanoo ettei kannata :(
Voi kamala näiden kanssa, kun ei tiedä että mikä olisi parasta.

Mulla onkin ihan kiva vkonloppu tiedossa, mies lähti tänään reissun päälle ja saan olla ihan keskenäni. Viihdyn välillä tosi hyvin yksin ja nyt on taas se aika. Tai on mun ystävä toivottavasti huomenna tulossa käymään, mutta näin niinkuin muuten, kaikille tekee hyvää olla välillä yksin.
Sen verran taidan nyt rutiineistani poiketa että avaan ihan viinipullon, on sitten illemmalla kivempi viedä Tildakin iltapisulle tuonne sateeseen :)

Palaillaan ja mukavaa viikonlopun alkua teille <3