Musta ei ole kuulunut herran aikoihin mitään, elossa ollaan, ei vaan ole ollut mitään kirjoitettavaa. Tämä kuu on ollut mulle tosi vaikea, tuo kamala pimeys, sateet ja se ettei ole mitään tekemistä otti musta vallan kyllä ihan kunnolla. Tuntui että väsyttää ihan loputtomasti, mitään ei huvittanut tehdä, liikkumisen nyt onneksi löysin oikein kunnolla, mutta ei sekään mitään autuutta tuonut.
Tosi paljon olen ostellut kaikkea, se on aina ollut mun reaktio alakuloisuudelle, ostella kaikkea.
Ei mulla tosiaan ole ollut oikein muuta kirjoitettavaa kuin ne ostokset ja olen edelleen sitä mieltä ettei ne tänne kuulu, niinpä olen pitänyt kaikkein fiksuimpana olla vaan kirjoittamatta.
Tänään on ollut sellainen päivä, että uskoin ettei tällaista tule: Mut hyväksyttiin kouluun, jopa kaksin kappalein!!! Sain tänään tosiaan aamupäivällä sähköpostia yhdestä koulusta, jossa toivotettiin tervetulleeksi opiskelemaan ja pian sen jälkeen tuli postia ja siellä oli kirje siitä koulusta mihin ihan ykkösenä halusin ja siinäkin toivotettiin tervetulleeksi =)
Eli vihdoin tämä loppuu ja musta tulee taas osa "toimivaa koneistoa". Enpä ikipäivänä olisi osannut odottaa kuinka se, ettei ole mitään voi mieleen vaikuttaa ja saada tuntemaan oikeaa alemmuutta. Muistan aina kun töissä olin ja melkein päivittäin toivoin potkuja (tosin en kyllä pitänyt työstäni ollenkaan), että saisin vaan olla... No, ei se työttömyys ollut ollenkaan sitä mitä odotin, se lamaannutti kyllä ihan täysin.
Kyllä nykyisin ymmärrän ihan erilailla pitkäaikais-työttömiä (itse en ehtinyt onneksi siihen ryhmään edes kuulumaan) ja sitä että mitä pidempää on tekemättä, sen vaikemapaa on lähteä tekemään. Tekee tosi pahaa ajatella mitä itselle olisi voinut tapahtua jos tätä olisi jatkunut oikeastaan yhtään pidempää.
Se on ainenkin varmaa että talous ei sitä olisi kestänyt, se ostamisen himo on ihan sietämätön kun on allapäin.
En koskaan olisi voinut kuvitella että näin innoissani menisin kouluun, olen niin intoa täynnä ettei mitään järkeä. Kerrankin mulla on koulun suhteen myös ihan mieletön kunnianhimo, olisi ihan mahtavaa olla paras :) Siihen malliin meinaan ainenkin opiskella, että tämän jälkeen jatkaisin mahdollisesti myös ammattikorkeaan, sen pystynee käymään myös töiden ohella.
On niin, niin mahtavaa, että seuraavat kaksi vuotta saa keskittyä opiskeluun, vailla työelämään liittyviä huolia ja ihan hullua, että saan sellaisen säännöllisen elämänrytmin, tuntuu niin oudolta :)
Uskon että elämä tästä lähtee taas mukavalla lailla kulkemaan eteenpäin. Oli mulla eilenkin ihan mahtavan mukava ilta, näin pitkästä, tosi pitkästä aikaa muutamaa ihanaa ystävää ja kylläpä heidän kanssa oli mukava olla.
Tähän hätään en enempää jaksa alkaa sepustelemaan, kun ei tosiaan muuten sen kummempaa kerrottavaa ole. Eiköhän jatkossa tule aika paljon useammin päiviteltyä, kun on mieli virkeämpi, niin jaksaa sanailla paremmin ;)
Oikein ihanaa joulun odotusta kaikille, mullakin se tulee nyt olemaan sitä :)
Tosi paljon olen ostellut kaikkea, se on aina ollut mun reaktio alakuloisuudelle, ostella kaikkea.
Ei mulla tosiaan ole ollut oikein muuta kirjoitettavaa kuin ne ostokset ja olen edelleen sitä mieltä ettei ne tänne kuulu, niinpä olen pitänyt kaikkein fiksuimpana olla vaan kirjoittamatta.
Tänään on ollut sellainen päivä, että uskoin ettei tällaista tule: Mut hyväksyttiin kouluun, jopa kaksin kappalein!!! Sain tänään tosiaan aamupäivällä sähköpostia yhdestä koulusta, jossa toivotettiin tervetulleeksi opiskelemaan ja pian sen jälkeen tuli postia ja siellä oli kirje siitä koulusta mihin ihan ykkösenä halusin ja siinäkin toivotettiin tervetulleeksi =)
Eli vihdoin tämä loppuu ja musta tulee taas osa "toimivaa koneistoa". Enpä ikipäivänä olisi osannut odottaa kuinka se, ettei ole mitään voi mieleen vaikuttaa ja saada tuntemaan oikeaa alemmuutta. Muistan aina kun töissä olin ja melkein päivittäin toivoin potkuja (tosin en kyllä pitänyt työstäni ollenkaan), että saisin vaan olla... No, ei se työttömyys ollut ollenkaan sitä mitä odotin, se lamaannutti kyllä ihan täysin.
Kyllä nykyisin ymmärrän ihan erilailla pitkäaikais-työttömiä (itse en ehtinyt onneksi siihen ryhmään edes kuulumaan) ja sitä että mitä pidempää on tekemättä, sen vaikemapaa on lähteä tekemään. Tekee tosi pahaa ajatella mitä itselle olisi voinut tapahtua jos tätä olisi jatkunut oikeastaan yhtään pidempää.
Se on ainenkin varmaa että talous ei sitä olisi kestänyt, se ostamisen himo on ihan sietämätön kun on allapäin.
En koskaan olisi voinut kuvitella että näin innoissani menisin kouluun, olen niin intoa täynnä ettei mitään järkeä. Kerrankin mulla on koulun suhteen myös ihan mieletön kunnianhimo, olisi ihan mahtavaa olla paras :) Siihen malliin meinaan ainenkin opiskella, että tämän jälkeen jatkaisin mahdollisesti myös ammattikorkeaan, sen pystynee käymään myös töiden ohella.
On niin, niin mahtavaa, että seuraavat kaksi vuotta saa keskittyä opiskeluun, vailla työelämään liittyviä huolia ja ihan hullua, että saan sellaisen säännöllisen elämänrytmin, tuntuu niin oudolta :)
Uskon että elämä tästä lähtee taas mukavalla lailla kulkemaan eteenpäin. Oli mulla eilenkin ihan mahtavan mukava ilta, näin pitkästä, tosi pitkästä aikaa muutamaa ihanaa ystävää ja kylläpä heidän kanssa oli mukava olla.
Tähän hätään en enempää jaksa alkaa sepustelemaan, kun ei tosiaan muuten sen kummempaa kerrottavaa ole. Eiköhän jatkossa tule aika paljon useammin päiviteltyä, kun on mieli virkeämpi, niin jaksaa sanailla paremmin ;)
Oikein ihanaa joulun odotusta kaikille, mullakin se tulee nyt olemaan sitä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti