Tämä vuosi on lähtenyt tosi kivalla lailla liikkeelle. Vuosi vaihdettiin kotona, ilman mitään sen kummempia hössötyksiä. Tilda pärjäsi rakettien paukuttelun ajan yllättävän hyvin, paremmin kuin mun entiset koirat. Pelkään myös itse raketteja (siis humalaisten "siviilien" räjäyttäminä), enkä kauhean suurta tarvetta tunne täällä Suomessa lähteä sitä vuoden vaihtumista mihinkään juhlimaan, oikeastaan koko ajatus on mulle aika vastenmielinen...
Lauantai aamuna oli Tildan mätsäri, harjoitellaan kevään näyttelyjä varten. Siellä tulikin oikein jymy-yllätys ja Tilda oli oman ryhmänsä paras ja pääsi Best in-kehään!!! Se tosiaan oli yllätys kun toi oli Tildan toinen esiintyminen ja sitä ei ole harjoitettu millään lailla ja huomasi kyllä että suurin osa, ellei kaikki muut, Tildan kilpakumppaneista oli tosi paljon kokeneempia. Olen ihan sanoinkuvaamattoman ylpeä mun pienestä tähtösestä :)
Illalla käytiin leffassa katsomassa Macbeth, joka oli mielenkiintoinen ja erikoinen leffa, MUTTA, niin oli erikoista osa leffayleisöstäkin. Oli taas niin satumainen tuuri, että saatiin taaksemme sellainen isompi lössi nuorehkoa väkeä. Ei siinä mitään että he olivat aika äänekkäitä ja ärsyttäviä, mutta mun takana oleva nuori sankari keksi ottaa kengät pois jalasta ja laittaa ne haisevat jalkansa mun vieressä olevan penkin siihen niskojen paikalle, siis niin että ne helvetin ällöttävät, haisevat jalat oli siinä mun naaman vieressä!!!! Mä olin aivan järkyttynyt, siis oikeasti järkyttynyt että kukaan voi olla niin sika! Satun vielä inhoamaan muiden ihmisten jalkoja, niin olin oikeasti niin järkyttynyt siinä, etten pystynyt edes sanomaan sille juntille mitään! Puistattaa vieläkin se tilanne!
Muutenkin tuntemattomien ihmisten töykeys on mietityttänyt paljon viimeaikoina, musta on huolestuttavaa kuinka ihmiset on niin inhottavia toisilleen. Joulun aikana törmäsin niin sekopäiseen pariskuntaan etten ole eläessäni törmännyt. Sitä kohtaamista ei pysty näin kirjoittamalla valitettavasti kertomaan, se oli niin omaa luokkaansa, mutta kaikki lähti siitä, kun satuin ohittamaan yhden minua hitaamman pariskunnan ja se ei taas heille sopinut ja sain kuulla miten voin vetää vitun päähäni (!!!!!????) ja tulipa rouva niin likelle nyrkit pystyssä, että varauduin jo ihan oikeasti tappeluun... Se oli hullua, ei voi muuta sanoa.
Äsken sitten taas kun olin Tildan kanssa ulkona ja jokainen jolla vähänkään on ajatuskykyä voi arvata että nämä pakkaset ja chihu ei ole paras yhdistelmä ulkoilun kannalta. No, sain houkuteltua Tildan tekemään kakan yhdelle ruohopläntille, mutta se ei taas eräälle herrasmiehelle tahtonut sopia, hän koki sen ruohopläntin kadun varressa omaksi pihakseen. Ei auttanut vaikka kuinka ystävällisesti kerroin näistä pakkasista ja koiran pärjäämisestä, ei se että Tilda tekee pienen pieniä papanoita, jotka tietenkin korjaan pois, ettei siitä tapauksesta jää jälkeäkään, mikään ei auttanut.
Ihmisten on pakko voida tosi huonosti, ei noita purkauksia muu selitä!
Tämä kylmyys on ollut kyllä aika liikaa itsellenikin, palelen ihan jatkuvasti sisällä, yöllä, päivällä, joka hetki. Melkein jopa ulkona on parempi, silloin on niin mielettömästi päällä ja liikkeessä, että ehkä siellä on lämpöisempi olla, mutta toisaalta ei sielläkään loputtomiin keksi tekemistä.
Niin joo ja sunnuntainahan oli vielä se baletti, Joutsenlampi. Voi että se oli kaunista katsottavaa ja ihanaa vaihtelua muuten niin tylsiin sunnuntai-iltoihin. Ja voi miten oli mukava päästä myös laittautumaan, miettimään vaatteita ja koruja, aivan ihanaa hommaa. Baletista kyllä nautin niin paljon ettei ole tottakaan, se on niin rentouttavaa.
Tälle viikolle sain työkeikan jonka parissa on mennyt aika ihan kivasti, sitten on ollut tapaamisia ja sunnuntai aamuyöstä onkin lähtö lämpöiseen, luojan kiitos!
Tiistaina sain varmuuden siitä että saan opiskella ansiosidonnaisella. Se oli tosi iso helpotus! Kerrankin saan ja pitää keskittyä pelkkään opiskeluun, ei tarvitse miettiä toimeentuloa siinä ohella.
Saan jopa näin opiskellessa vähän enemmän rahaa, se oli aikamoinen yllätys, tietenkin iloisessa mielessä.
Asiat on aika mukavasti lähtenyt etenemään, oon aika luottavainen tulevaisuuden suhteen, on jotenkin erilailla mukava olla kuin koskaan aiemmin. Itseasiassa on niin hyvä olla, että edes nuo raivoavat tuntemattomat eivät ole saaneet mua provosoitua yhtään mitenkään, oon ollut tyyni kuin viilipytty ja se on erikoista, sen voi todistaa kaikki ne jotka mut tuntee =)
Ei tälläkertaa enempää, sormilla on niin kylmä että ei pysty enempää näpyttelemään, palataan :)
Lauantai aamuna oli Tildan mätsäri, harjoitellaan kevään näyttelyjä varten. Siellä tulikin oikein jymy-yllätys ja Tilda oli oman ryhmänsä paras ja pääsi Best in-kehään!!! Se tosiaan oli yllätys kun toi oli Tildan toinen esiintyminen ja sitä ei ole harjoitettu millään lailla ja huomasi kyllä että suurin osa, ellei kaikki muut, Tildan kilpakumppaneista oli tosi paljon kokeneempia. Olen ihan sanoinkuvaamattoman ylpeä mun pienestä tähtösestä :)
Illalla käytiin leffassa katsomassa Macbeth, joka oli mielenkiintoinen ja erikoinen leffa, MUTTA, niin oli erikoista osa leffayleisöstäkin. Oli taas niin satumainen tuuri, että saatiin taaksemme sellainen isompi lössi nuorehkoa väkeä. Ei siinä mitään että he olivat aika äänekkäitä ja ärsyttäviä, mutta mun takana oleva nuori sankari keksi ottaa kengät pois jalasta ja laittaa ne haisevat jalkansa mun vieressä olevan penkin siihen niskojen paikalle, siis niin että ne helvetin ällöttävät, haisevat jalat oli siinä mun naaman vieressä!!!! Mä olin aivan järkyttynyt, siis oikeasti järkyttynyt että kukaan voi olla niin sika! Satun vielä inhoamaan muiden ihmisten jalkoja, niin olin oikeasti niin järkyttynyt siinä, etten pystynyt edes sanomaan sille juntille mitään! Puistattaa vieläkin se tilanne!
Muutenkin tuntemattomien ihmisten töykeys on mietityttänyt paljon viimeaikoina, musta on huolestuttavaa kuinka ihmiset on niin inhottavia toisilleen. Joulun aikana törmäsin niin sekopäiseen pariskuntaan etten ole eläessäni törmännyt. Sitä kohtaamista ei pysty näin kirjoittamalla valitettavasti kertomaan, se oli niin omaa luokkaansa, mutta kaikki lähti siitä, kun satuin ohittamaan yhden minua hitaamman pariskunnan ja se ei taas heille sopinut ja sain kuulla miten voin vetää vitun päähäni (!!!!!????) ja tulipa rouva niin likelle nyrkit pystyssä, että varauduin jo ihan oikeasti tappeluun... Se oli hullua, ei voi muuta sanoa.
Äsken sitten taas kun olin Tildan kanssa ulkona ja jokainen jolla vähänkään on ajatuskykyä voi arvata että nämä pakkaset ja chihu ei ole paras yhdistelmä ulkoilun kannalta. No, sain houkuteltua Tildan tekemään kakan yhdelle ruohopläntille, mutta se ei taas eräälle herrasmiehelle tahtonut sopia, hän koki sen ruohopläntin kadun varressa omaksi pihakseen. Ei auttanut vaikka kuinka ystävällisesti kerroin näistä pakkasista ja koiran pärjäämisestä, ei se että Tilda tekee pienen pieniä papanoita, jotka tietenkin korjaan pois, ettei siitä tapauksesta jää jälkeäkään, mikään ei auttanut.
Ihmisten on pakko voida tosi huonosti, ei noita purkauksia muu selitä!
Tämä kylmyys on ollut kyllä aika liikaa itsellenikin, palelen ihan jatkuvasti sisällä, yöllä, päivällä, joka hetki. Melkein jopa ulkona on parempi, silloin on niin mielettömästi päällä ja liikkeessä, että ehkä siellä on lämpöisempi olla, mutta toisaalta ei sielläkään loputtomiin keksi tekemistä.
Niin joo ja sunnuntainahan oli vielä se baletti, Joutsenlampi. Voi että se oli kaunista katsottavaa ja ihanaa vaihtelua muuten niin tylsiin sunnuntai-iltoihin. Ja voi miten oli mukava päästä myös laittautumaan, miettimään vaatteita ja koruja, aivan ihanaa hommaa. Baletista kyllä nautin niin paljon ettei ole tottakaan, se on niin rentouttavaa.
Tälle viikolle sain työkeikan jonka parissa on mennyt aika ihan kivasti, sitten on ollut tapaamisia ja sunnuntai aamuyöstä onkin lähtö lämpöiseen, luojan kiitos!
Tiistaina sain varmuuden siitä että saan opiskella ansiosidonnaisella. Se oli tosi iso helpotus! Kerrankin saan ja pitää keskittyä pelkkään opiskeluun, ei tarvitse miettiä toimeentuloa siinä ohella.
Saan jopa näin opiskellessa vähän enemmän rahaa, se oli aikamoinen yllätys, tietenkin iloisessa mielessä.
Asiat on aika mukavasti lähtenyt etenemään, oon aika luottavainen tulevaisuuden suhteen, on jotenkin erilailla mukava olla kuin koskaan aiemmin. Itseasiassa on niin hyvä olla, että edes nuo raivoavat tuntemattomat eivät ole saaneet mua provosoitua yhtään mitenkään, oon ollut tyyni kuin viilipytty ja se on erikoista, sen voi todistaa kaikki ne jotka mut tuntee =)
Ei tälläkertaa enempää, sormilla on niin kylmä että ei pysty enempää näpyttelemään, palataan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti