Inspiraatio hukassa

Ei ole viime aikoina ollut oikein fiilistä kirjoitella, mutta toisaalta mitään kummoisempia ei ole edes tapahtunut.

Pari mainitsemisen ansioista asiaa kyllä on, ensimmäinen ja se tärkein, nyt on sitten haettu kaikkiin kouluihin mihin nyt pitääkin hakea. Eihän niitä kyllä ollut edes kuin kaksi koulua, johon toiseen hain jo jokin aika sitten ja tähän toiseen hain eilen, mutta kuten olen aiemminkin maininnut, onhan niihin aina se oma hommansa hakea.
Nyt vain sitten täytyy odottaa. Toivon koko sydämmestäni että pääsisin ekalla yrittämällä sisään, ei menisi enää aikaa hukkaan.

Toinen iso juttu on se, että olen alkanut taas liikkumaan, HURRAA!!! Ei siihen liikkumiseen edelleenkään mitään entisen kaltaista palavaa halua ole, se tuntuu jopa vaivalloiselta ja ärsyttävältä se aloittaminen, mutta sitkeästi hammasta purren olen pumpit pumpannut.
Innostus tähän tuli instagramista, yksi tuttu oli laittanut sinne niin tsemppaavan salikuvan, että se villitsi itsenikin taas jatkamaan. 
Kunto on kuukaudessa laskenut ihan mielettömästi, siis oikeasti. Painoja on joutunut suurimmaksi osaksi laskemaan ihan hävettävän paljon, mutta eipä sille kai oikein mitään voi.
Tapahtuisipa nopeasti edistyminen edes samalle tasolle missä kuukausi sitten olin, ei tuntuisi niin turhauttavalta.

Ainiin, yksi tehty juttu on myös se ääliötyöhakemus... Aika ääliö siitä hakemuksesta kyllä tulikin, mutta enhän mä nyt oikeasti voi sitten niin mitenkään tehdä sellaista työtä, kauhistuttaa pelkkä ajatus edelleenkin!!!

Viime lauantaina tuli oltu baarissa siskoni kanssa. En tiedä mitä tässä keksisi siihen, mutta kyllä baarissa loppujen lopuksi on aika joutavaa. Olisihan se kiva pukeuta ja meikata, mutta mihin, baarissa se kaikki menee ihan hukkaan. :(
Vaikka en loppujen lopuksi kovin paljoa alkoholia nautiskellut, niin seuraavana päivänä olo oli niin uskomattoman kamala, että eipä kyllä aikoihin ole niin kamala ollut. Se päivä oli oikea surkeuden huipentuma.

Muuten tässä ei kyllä oikeasti ole ollut oikein mitään, olen käynyt sushilla, käynyt entisessä työpaikassani moikkaamassa kaverita, hengaillut kaupungilla, hoitanut lapsosia, siinä ne päivät on mennyt.

Tilda-koira on osoittanut niin suurta mielenkiintoa hajuja kohtaan, että ostin sellaisen verkkokurssi-jutun, Hajutaituri-kurssin. Sen avulla koiran voi opettaa etsimään vaikka sieniä (minkä meinaan tehdäkin) ja sen sellaista. Se on myös niin fiksu, että tuntuu kaipaavan muutakin ja vähän järkevämpää tekemistä kuin lelujen viskelyt. Kurssi alkaa tämän kuun lopussa, pitää kertoa kuinka edistytään :)
Mähän silloin ajattelin että menisin Tildan kanssa pentukurssille, mutta en usko että sille on tarvetta. Opit menee muutamasta kerrasta perille, niin pentukurssi voi olla vähän ajan ja rahan tuhlausta.
Tuhlauksesta tulikin mieleen, että tänään illemmalla mennään Tildiksen ja mieheni kanssa Ideaparkkiin, toivottavasti Tildis ei siellä innostu mitään ostelemaan, se on kyllä saanut niin paljon juttuja elämänsä aikana, että kaikki koirat tuskin saa samalla summalla koko elämänsä aikana...

Mä odottelen kovasti jo joulukuuta, aika hyvät veronpalautukset on tiedossa ja nyt kun ei reissuun lähdetä, niin niille taitaa olla jo sijoituskohde valmiina =Laukku.
Sitä en vielä tiedä että ostanko sen uutena vai pre loved, mutta joku laukku on saatava! Merkkikään ei ole vielä selvillä, mutta kyllä sen sitten tietää kun sen näkee.
Tietenkin järkevää olisi myös säästää, mutta niinkuin olen aina sanonut ja taas sen saanut karvaasti huomata, niin eihän elämässä mikään ole varmaa. Mistäpä sitä tiedän että olenko vaikka illalla vielä täällä, tai jos olen, niin missä kunnossa.
Tottakai säästöjä pitää olla, mutta rahan hamstraus on sellaista mikä mua ällöttää.

Rahasta tuli mieleen että munhan pitäisi nyt olla parasta aikaa Firenzessä. Harmittaa ihan uskomattoman paljon että matka piti perua, mutta niin se elämän arvaamattomuus taas näytti, että mikään ei ole varmaa...
Olisihan se ollut törkeää lähteä äiskän kanssa reisuun niin, että perheen jäsen olisi jäänyt yksinään sairaalaan halvaantuneena makaamaan, mutta voin silti sanoa että vtuttaahan se.
Etenkin nyt kun tässä on aika pitkään kotona ollut, eikä sinänsä ole hirveästi mitään aktivitetteja ollut, niin onhan tämä ihan kauhean tuntuista, mutta se on aikuisen ihmisen vaan kestettävä. :(

Aktiviteeteista mieleeni tuli, että tästä kymmenen päivää eteen päin, niin olen virallisesti työtön! Oijoi. Eipä siinäkään muuten mitään maata kaatavaa ole, mutta nyt pitää alkaa täyttämään niitä päivärahahakemus-papereita ja ne vaikutti aika hankalilta. Etenkin kun mulla on siihen vielä muutakin täytettävää, niin hankalaksi menee.
Pitäsi paneutua asiaan, mutta tuntuu että niihin on niin vaikea keskittyä. Nukunkin taas nykyään niin huonosti, että se keskittyminen tuntuu melkein mahdottomalta.

No, tässäpä tätä oli, pitääpä nyt alkaa selvittämään hiuksia pesun jäljiltä. Ne onkin muuten nykyisin ollut oikein kunnon murheenkryyni, niitä ei tahdo saada pesun jälkeen oikein mitenkään selviksi, niin huonoon kuntoon ne on mennyt. En usko että Olaplex-hoitokaan toisi niihin muuta kuin hetken helpotuksen ja olenkin miettinyt että ne on ehkä leikkautettava ihan lyhyiksi ja antaa sitten kasvaa terveempinä takaisin.
Se voisi olla ihan hauskakin muutos, koska olen kyllästynyt itseeni...

Nojoo, mutta hauskaa loppuviikkoa ja hyvää huomista mielenilmausta jos joku on siihen osallistumassa :)