Kirjoittelen tässä taas kännykällä sunnuntai-illan kuulumisista, joten kuvia ei taaskaan ole luvassa.
Tilanne on nimittäin se, että mulla on ihan jatkuva huono omatunto ja stressi kaiken suhteen, tuntuu etten saa oikein mitään nyt hoidettua kunnolla ja mulla on liian paljon tilanteita menneillään.
Kaikkein huonoin omatunto mulla on siitä, etten vieläkään ole päässyt sinne Mikkeliin, vaikka siellä on todella vakava tilanne sen läheisen sairauskohtauksen suhteen.
Asia korjaantuu huomenna, me vuokrataan auto ja mun mies vie mut sinne (en itse uskalla ajaa vieraalla autolla, koska olen viimeksi ajanut joskus viime vuoden puolella) ja ajaa sitten saman päivän aikana takaisin tänne Treelle. Mulla on huono omatunto siitäkin, miksi en vain uskalla tarttua rattiin, luottaa itseeni ja ajaa?
Mulla on huono omatunto siitä, että vaikka menen sinne Mikkeliin, en mitään pysty tekemään ja siitä että vuosikaudet mun suhde tähän läheiseen on ollut täysin olematon.
Niin paljon on vuosien varrella sattunut ja niin paljon on syntynyt katkeruutta ja vihaa ja vaikka itse en suhteen katkeamisessa ole se syyllinen osapuoli, niin olisin silti voinut olla ymmärtäväisempi ja anteeksi antavaisempi. Siellä ihminen on nyt siinä kunnossa, että katuminen ja sovinto on tavallaan myöhäistä, ainenkaan siitä ei enää ole mitään hyötyä.
Säälittää niin kamalasti tämän ihmisen kohtalo, niin moni asia meni hänen elämässään pieleen ja niin monta väärää valintaa hän teki ja nyt hän on sitten ruumiinsa vanki ja muiden hoidon varassa loppuun asti.
Kun kirjoitan tätä, niin mua itkettää ekaa kertaa sitten lääkärin puhelun. Vaikka asia on ollut tämän viikon aikana koko ajan mielessäni, niin en ole sitä silti ajatellut kunnolla, juuri siksi ettei itkettäisi.
Mulla on huono omatunto myös siitä että menen sinne Mikkeliin, sen takia jouduin perumaan pari lapsenvahtivuoroa ja tuottaa pettymyksen tytölle, jolle rutiinit on tärkeitä ja joka odottaa tapaamisiamme todella paljon.
Mulla on huono omatunto siitä että en ole kunnolla perehtynyt työnhakuun, enkä opiskeluasioiden selvittämiseen.
Pari sähköpostia olen laittanut opiskeluihin liittyen ja perjantaina on se työhaastattelu, muuten en ole niihin paljoa aikaa käyttänyt.
Mulla on huono omatunto siitä että mun kissa on jäänyt niin vähälle huomiolle. Uuden koiran myötä se on ollut aika vetäytyvä ja en ole siihenkään kauheasti käyttänyt aikaa.
Mulla on huono omatunto siitä, että mulla on pinna niin kireällä. Kaikki tämä ja naapurin paskamainen koira on tainnut saada mut vähän hermoheikoksi. Mua vituttaa vähän kaikki ja tekisi mieli sanoa monellekin ihmiselle suorat sanat.
Ehkä on ihan hyvä päästä täältä vähäksi aikaa pois, mutta siellä Mikkelissä on vielä pahempaa odottamassa. Kunpa tämä loppuisi jo, tavalla tai toisella.
Hauskaa sunnuntaita silti kaikille, kyllä se tästä taas aikaan :)
Tilanne on nimittäin se, että mulla on ihan jatkuva huono omatunto ja stressi kaiken suhteen, tuntuu etten saa oikein mitään nyt hoidettua kunnolla ja mulla on liian paljon tilanteita menneillään.
Kaikkein huonoin omatunto mulla on siitä, etten vieläkään ole päässyt sinne Mikkeliin, vaikka siellä on todella vakava tilanne sen läheisen sairauskohtauksen suhteen.
Asia korjaantuu huomenna, me vuokrataan auto ja mun mies vie mut sinne (en itse uskalla ajaa vieraalla autolla, koska olen viimeksi ajanut joskus viime vuoden puolella) ja ajaa sitten saman päivän aikana takaisin tänne Treelle. Mulla on huono omatunto siitäkin, miksi en vain uskalla tarttua rattiin, luottaa itseeni ja ajaa?
Mulla on huono omatunto siitä, että vaikka menen sinne Mikkeliin, en mitään pysty tekemään ja siitä että vuosikaudet mun suhde tähän läheiseen on ollut täysin olematon.
Niin paljon on vuosien varrella sattunut ja niin paljon on syntynyt katkeruutta ja vihaa ja vaikka itse en suhteen katkeamisessa ole se syyllinen osapuoli, niin olisin silti voinut olla ymmärtäväisempi ja anteeksi antavaisempi. Siellä ihminen on nyt siinä kunnossa, että katuminen ja sovinto on tavallaan myöhäistä, ainenkaan siitä ei enää ole mitään hyötyä.
Säälittää niin kamalasti tämän ihmisen kohtalo, niin moni asia meni hänen elämässään pieleen ja niin monta väärää valintaa hän teki ja nyt hän on sitten ruumiinsa vanki ja muiden hoidon varassa loppuun asti.
Kun kirjoitan tätä, niin mua itkettää ekaa kertaa sitten lääkärin puhelun. Vaikka asia on ollut tämän viikon aikana koko ajan mielessäni, niin en ole sitä silti ajatellut kunnolla, juuri siksi ettei itkettäisi.
Mulla on huono omatunto myös siitä että menen sinne Mikkeliin, sen takia jouduin perumaan pari lapsenvahtivuoroa ja tuottaa pettymyksen tytölle, jolle rutiinit on tärkeitä ja joka odottaa tapaamisiamme todella paljon.
Mulla on huono omatunto siitä että en ole kunnolla perehtynyt työnhakuun, enkä opiskeluasioiden selvittämiseen.
Pari sähköpostia olen laittanut opiskeluihin liittyen ja perjantaina on se työhaastattelu, muuten en ole niihin paljoa aikaa käyttänyt.
Mulla on huono omatunto siitä että mun kissa on jäänyt niin vähälle huomiolle. Uuden koiran myötä se on ollut aika vetäytyvä ja en ole siihenkään kauheasti käyttänyt aikaa.
Mulla on huono omatunto siitä, että mulla on pinna niin kireällä. Kaikki tämä ja naapurin paskamainen koira on tainnut saada mut vähän hermoheikoksi. Mua vituttaa vähän kaikki ja tekisi mieli sanoa monellekin ihmiselle suorat sanat.
Ehkä on ihan hyvä päästä täältä vähäksi aikaa pois, mutta siellä Mikkelissä on vielä pahempaa odottamassa. Kunpa tämä loppuisi jo, tavalla tai toisella.
Hauskaa sunnuntaita silti kaikille, kyllä se tästä taas aikaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti