perjantai 21. elokuuta 2015

Viikko

Tämä kulunut viikko on ollut ihan mielettömän kiireinen ja erilainen, vaikka monesti olen miettinyt että pitäisi istua koneen ääreen ja kirjoittaa, niin en oikeasti ole vain pystynyt.

Meille tuli viime perjantaina se niin kovasti odottamani koira, Tilda. Voi luoja mikä pakkaus Tilda onkaan!
Koiranpennut on tietenkin aina suloisia ja mullakin on niitä ennen Tildaa ollut kolminkappalein, mutta mun on pakko sanoa että tässä koirassa on kyllä taikaa.
En koskaan, enkä ikinä ole missään nähnyt niin hellyttävää, rakastettavaa ja kultaista pakkausta. Sydän ihan sulaa aina kun katson sitä, tai Tilda tulee pusuttelemaan, tai ihan vain ollaan <3

Tottakai on mahdollista että tämä mun erikoislaatuinen elämäntilannekin saattaa vaikuttaa tähän taianomaisuuteen, mutta oli niin tai näin, niin Tilda on kyllä tuonut niin paljon iloa ja onnea elämääni.

Ja yksi juttu mikä on aivan huikeaa, on se, että Tilda rakastaa sitä kantokassiaan ja vaikuttaa olevan onnellinen siellä. Saa olla lähellä minua, eikä tarvitse pelätä mitään :)

Mä kirjoitan tätä tekstiä kännykällä, yritän saada lisättyä kuvia kuulumisista sitten jälkikäteen koneella.

Mitäs muuta? Mun elämään on tuonut säpinää myös pari aivan ihanaa tyttölasta :) Vähän sattumien kautta hoivailen ja vahdin naapurini minua tarvittaessa heitä ja se onkin ollut aika hauskaa ja erikoista vaihtelua päiviini.
Moni luulee että koska en itse hlö.kohtaisesti lapsia halua, niin että en myös pidä niistä, mutta sehän ei ole missään nimessä totuus, pidän kyllä lapsista ja lapset pitävät minusta ja ihan todella mielelläni teen tälläistä lapsenvahtikeikkaa, se antaa ihan mielettömän paljon tähän elämääni.
Tämä oli kyllä tosi kiva juttu.

Aikaa ja ajatuksiani on vienyt myös lähiperheessä tapahtunut vakava sairaskohtaus. Sekin sattui minun kannalta huonoon aikaan, että juuri saman päivänä myimme automme ja tällähetkellä meillä ei siis ole autoa.
En tästä koirineni ja kissoineni junallakaan Mikkeliin pääse, mutta onneksi siskoni on siellä nyt tukena.
Vaikka kyseinen ihminen ei minulle viime vuosina ole kovin läheinen ollut, niin silti olemme todella läheistä sukua ja kyseinen kohtaus ja siitä aiheutuvat vammat ovat olleet niin pahoja, että sellaista ei toivoisi kuin pahimmille tappajille, raiskureille ja pedofiileille.
Ihan uskomattoman pienestä on ihmisen elämä kiinni ja elämää on pakko muistaa kunnioittaa ja rakastaa, kaikki voi olla hetkessä ohi ja pahimmassa tapauksessa voit olla sidottu sänkyyn ja olla ruumiisi vanki loppuun saakka.

Kamalia juttuja, koska olen itse täällä n.300km päässä tästä ko.henkilöstä niin on vaikea kuvitella miltä siellä näyttää ja tuntuu, vaikka olen paljon tilannepäivityksiä saanut.

Todella paljon on viimeisen kuukauden sisään tapahtunut, kaikki alkoi niistä potkuista.
Olen aika huono muutoksien kanssa, ihmeen hyvin on kuitenkin pää pystynyt kasassa, toivottavasti näin on jatkossakin.

Sain äsken puhelun, minut on kutsuttu ensi perjantaina työhaastatteluun. Ilolla odottelen sitä.

Hyvää viikonloppua, lisäilen kuvia myöhemmin ja pyrin kirjoittelemaan nyt useammin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti